Vihdoin!

Jahuu, nyt se on tehty eli pikamatkan triathloni suoritettu kokonaan, virallisella ajanotolla!

Perjantaina 7.8. iltapäivällä lähdettiin huristelemaan kohti Kuopiota ja Kuopio Triathlonia. Tiukaksi meinasi mennä mutta ehdittiin perille just vähän vaille kahdeksan illalla ja kisakanslia Scandicissa oli vielä auki ja haettiin sieltä puuhapussit eli numerolaput, ajanottochipit, kisan viralliset uimalakit ja hiukan sponsorisälää. Sitten majoittumaan omalle hotellille ja iltapalalle. Kierreltiin torin ympärystää ja varsin mukava ei-ketju-kuppila löytyikin ja terveellinen pasta-ateria - luonnollisesti viinilasilla höystettynä - oli varsin maittava.

Uni tuli yllättävän hyvin ja aamulla kun kello vähän vaille seitsemän pärähti oli huojentavaa huomata että se olikin vaan unta se case missä heräsin klo 10:11 kun startti on kymmeneltä, phuuh.

Aamupalalla suursyömäriä taisi vähän jänskättää kun ei oikein ruoka meinannut maittaa mutta jotain sitä oli pakko tankata. Sitten vaan kamojen sorttaus, uloskirjaus hotellista ja kisakeskukseen infoon. Infossa olikin tiivis tunnelma kun kuntosarjaan oli ilmottautunut melkein puolitoistasataa innokasta, joista vähintään puolet oli ensikertalaisia. Meikä oli sentään jo toista kertaa mukana, köhöm.

Sitten olikin aika laittaa kamat järjestykseen vaihtopaikalle, kiskoa märkäpuku päälle ja lähteä järveen odottelemaan starttia. Ja järveen pulahtikin mielellään koska sää oli mahtava: lämpöä ilmassa lähemmäs 30 astetta ja vesikin yli 20 eli siellä märkkärin sisäpuolella oli saunamaiset olosuhteet. Pehi ja muut vastaavat kaverit vahvasti läsnä.

Lähtö tapahtui vedestä ja kun summeri törähti niin siellä sitä sitten räpiköitiin Kallaveden lihasopassa. Uimisesta oli tyyli ja tekniikka kaukana kun piti keskittyä siihen että ei huku eikä kolhiinnu siinä ruuhkassa. Pienet on uimahallin ruuhkat tähän verrattuna! Ekan merkkipoijun jälkeen uintiin sai jotain tolkkua ja pääsuoralla se alkoi jo sujua, mutta vauhti oli kyllä hidas. Noin 14 minuutin urakoinnin jälkeen oli taas kuivaa maata jalkojen alla ja siinä vaihtoalueelle kipittäessä piti alkaa jo kiskoa uimalakkia ja -laseja pois ja keskittyä seuraavaan osuuteen. Vaihtoon meni aika paljon aikaa kun piti se märkkäri riisua, kuivata jalat, pukea sukat, pyöräilykengät ja -housut, paita, kypärä ja aurinkolasit ja vielä tankata urheilujuomaa.

Sitten juosten fillaria taluttaen muutama metri kadun varteen, mistä lähti 6,7 kilometrin lenkki mikä kierrettiin kolmeen kertaan. Alku tuli innnosta soikeana vedettyä vähän turhan lujaa ja kun vastassa oli pitkiä loivahkoja ylämäkiä niin sykkeet kihahti heti VK-alueen ylärajalle. Onneksi vastaavasti toiseen suuntaan oli aika paljon alamäkeä niin sai sykkeitä vähän tasattua.Toisen ja kolmannen kierroksen osasi jo mitoittaa paremmin niin että sai alamäissä kaiken irti fillarista. Niin, nyt se fillari toimi kun unelma ja sai mahtavaa vauhdin hurmaa kun voi suljetulla, hyväkuntoisella kadulla päästellä täysillä - ja ohittaakin muutamia tyyppejä. Maht! Bonuksena tunsi itsensä muutenkin ihan oikeaksi urheilijaksi kun kadunvarret olivat täynnä yleisöä ja sai paljon kannustusta osakseen, myös kilpailijoitten kesken tuli puolin ja toisin kannusteltua sopivissa kohdissa.

Fillarilenkin jälkeen taas kurvaus vaihtoalueelle ja kypärä pois, lenkkarit jalkaan, tankkaus ja juoksemaan. Juoksu tapahtui kiertämällä 2,5 kilometrin hiekkapohjainen lenkki kahteen kertaan. Eka lenkki piti mennä suht rauhallisesti, sykkeet oli koko ajan VK-alueen huipussa ja kuumuus teki tehtävänsä. Juoksijaa meni ohi vähän väliä ja tuli mieleen että tämäkö se heikoin osuus itsellä sitten onkin. Toisen kierroksen loppupuolella kun tiesin että hapoille ei mene uskalsin ottaa vajaan kilometrin loppuspurtin ja vielä viimeisellä suoralla ohitin yhden kanssakilpailijattaren ja tulin maalin yhdeksäntenätoista kolmestäkymmenestäkuudesta kisaajasta. Voi sitä fiilistä kun pääsi vihdoin koko homman läpi ja vielä omasta mielestä ihan ok ajalla eli 1:34:35.

Kovin kauaksi aikaa maalialueelle ei voinut jäädä leijumaan koska seuraavat lähdöt pukkasivat päälle, eli kamat kasaan ja suihkuun. Siinä muita lähtöjä katsellessa tuli todettua että vaihdot on ehdottomasti ne mihin kannattaa jatkossa treenaaminen keskittää, muusta niin väliä ;-) Ei maar, ihan oikeasti oli ihan käsittämätöntä miten ne SM-tason tyypit vaihtoi esim. pyöräilystä juoksuun sekunneissa, kun itelle siihen meni varmaan semmoset 5 minuuttia. Pitänee harkita tuota asupolitiikkaa uusiksi mutta toistaiseksi julkisivulautakunta ei taida vielä meikäläisellä semmosta 1-osaista tri-pukua hyväksyä.

Palkintosijoille (kuntosarjassa 1.-6.) ei sentään tällä ajalla päässyt - paitsi että kun kuntosarjalaisten kesken suoritettiin vielä arvontoja niin oni potkaisi ja sain kotiinviemisiksi hienon Puman repun ja oikein Triathlonliiton kihon ojentamana. Kyllä kruunasi päivän!

SM-kisa vielä fiilisteltiin yleisönä kunnes pitikin ennen kotimatkaa vielä käydä murkinalla, ja nyt ei kyllä ollut enää mitään ongelmaa ruokahalun kanssa. Kotimatka sujui hilpeässä olotilassa ja kotona odotti pienimuotoista hippalointia urakan kunniaksi. Kaiken kaikkiaan siis erittäin onnistunut reissu: upea hellesää, hyvä jarjestelyt ja parasta mahdollista kisaseuraa, ensi vuonna ehdottomasti uudestaan Kuopion kisaan.

Nyt kun on tulos saavutettu voi alkaa miettiä miten sitä lähdetään parantamaan. Pari päivää huilia ja sitten alkaa taas normaali treenaus, viikko-ohjelmassa edelleen 4-5 harjoituskertaa joista 2-3 yhdistelmätreenejä. Seuraavat 1,5 kk juoksupainotteisesti koska seuraava etappi on Espoon Rantamaraton (puolikas) 20.9. ja sitten voikin alkaa suunnitella ensi kesän Tri-kisakalenteria, josko sinne Joroisten perusmatkakin mahtuisi mukaan.

Kuopion keikka vahvisti tähänastiset kokemukset, triathlon on mahtava laji!

Se on täytetty!...melkein

Aurinkoiset ja lämpimät terveiset Vantaan Kuusijärven eilisestä HelTri Cup Rykäsystä! Se on nyt sitten kahlattu läpi, mahtavassa kesäsäässä: ilma +13 (noin), vesi +19 ja vettä tuli taivaan täydeltä.

Osallistujat, joita oli muistaakseni 28, kerääntyivät Kuusijärven rantaan pikkuhiljaa ilta kuutta kohti mentäessä. Osa verrytteli vetäisemällä alle yhden uintikierroksen, itse keskityin jännittämiseen. Koska kyseessä ei ole mikään virallinen kilpailu, startti oli hiukan kuuden jälkeen kun kaikki olivat saaneet fillarit parkkeerattua rannan tuntumaan ja märkäpuvut kiskottua päälle. Varusteitten vaihto tapahtui siis siinä ulkosalla puitten katveessa, paitsi me hienohelma-aloittelijat mentiin saunan pukkariin, joka myöehmmin osoittautui huonoksi vaihtoehdoksi. Nimet otettiin ylös ja ajanottoa varten käteen sai tussilla numeron, itsellä se oli 22.

Sitten kaikki veteen ja startti. Uinti lähti kulkemaan aika mukavasti, tosin näkyvyyttä pimeän sateisessa säässä hiukan haittasi tummat uimalasit, keli näytti entistä synkemmälle. Ja vedessähän ei tietty nää mitään. Asetuin noin viimeiseen kolmannekseen porukasta, pääsin uimaan ilman ruuhkahaittoja. Uintilinjan sain tällä kertaa pidettyä hämmästyttävän suorana aina kääntöpoijuja kohden, osa tuntui uivan koko rahalla rantoja viistäen :-) Vasta viimeisellä kolmanneksella kun mentiin jo rannan suuntaisesti sai vähän hahmoa omasta vauhdista ja se vaikutti ihan kohtalaiselle. Kyse oli kuitenkin reitin ekasta osuudesta ja koitin pitää tasaista vauhtia enkä lopussakaan lähtenyt mitään kiriä vetämään. 750 metrin pätkän ajaksi tuli 16:42 mihin olin varsin tyytyväinen!

Sitten kuusen juurelle kiskomaan märkäpukua pois päältä ja vaihtamaan tilalle pyöräilyhousut, hihaton paita (vähemmän vaatetta mikä kastuu), sukat ja pyöräilykengät, hörppy urheilujuomaa ja vettä, kypärä päähän ja kaverin kanssa yhtä matkaa lähdettiin pyörätaipaleelle: kymmenen kilometrin lenkki kierrettävänä kahteen kertaan. Eka kierros meni oikein hyvin, suunnilleen 22 minuuttiin ja toinen olisi mitä ilmeisemmin mennyt kutakuinkin samalla vauhdilla. Mutta. Toista kiekkaa oli ajettu reilu kilometri kun täräytin Lahdentien terväväreunaiseen kuoppaan - jota ei nähnyt koska se oli täynnä vettä - ja PANG, molemmat renkaat paskaksi. Ou jea. Jotenkin ei tullut yllätyksenä, viittaan aikaisempaan rengashistoriaan, mutta siinä kohtaa pääsi muutamakin kirosana ilmoille. Perkele. Mukana oli vaan 1 vararengas ja vaikka olisi ollut 2 en olisi alkanut vaihtaa, koska on niin lyhyestä reitistä kyse ja kahden renkaan vaihto vesisateessa olisi vienyt näillä taidoilla varmaan puoli tuntia. Hölkkäilin siis vaihtopaikalle ja jäin odottamaan kaveria saapuvaksi. Ja jatkoin kiroilua.

Yhdessä sitten lähdettiin viimeiselle eli juoksuosuudelle (5,7 km) ja siihen meni noin 35 minuuttia. Rivakamminkin sen olisi pystynyt menemään, johtuen ainakin osittain siitä että puolet fillariosuudesta jäi ajamatta.

Maaliin tultiin ripirinnan kunniakkaasti viimeisenä ja kokonaisaika kaverilla about 1:40. Uskon vakaasti että olisin päässyt samaan aikaan, jos vaan ystäväni Mr B:n renkaat olisivat tämän ajamisen nautinnon minulle suoneet.

Kello lähenteli kahdeksaa ja tulikin kiire hakea kamat pois saunalta, joka meni kahdeksalta kiinni, eli suihkuun saati saunaan ei ehtinyt. Damn, se oli se eniten odotettu osuus retkessä. Turhaan siis roudattiin kamat saunalle. Märkänä, hikisenä ja viluisena sitten vaan kamat kaverin autoon ja kotio. Kotona piti ensin raivata hiekat, ruohot ja muut ryönät läpimäristä kamoista ennenkuin pääsi itse suihkuun ja lämmitelemään. Aurinkoinen tai edes sateeton keli olis kyllä ollut kiva ylläri, mutta yllättävän vähän siinä suorituksen tiimellyksessä sade tai kylmä haittasi, sen verran sitä ilmeisesti adrenaliinia ja muuta pörräsi elimistössä.

Ja käsittämätöntä kyllä siskon perhe + kavereita jaksoi raahautua kylmään ja sateeseen katsomaan ja kannustamaan, puhumattakaan siipasta joka toimi huoltaja/tavaravahtina vaihtopaikalla. Kiitos! Ja kun nyt kiitoksia alettiin jaella niin iso kiitos myös tietty treenikaverille, treeniseurasta ja kuskauksesta, yksin tämä olis ollut plajon tylsempää. Ja J:lle & T:lle kiitos erittäin arvokkaista fillarivinkeistä, niitä tarvitaan edelleen!

Eli pankaas laittaen vinkkejä KESTÄVISTÄ maantierenkaista, niin sisä- kuin ulko. Michelinit lähtee nyt romukoppaan, for good! Tuota kuoppaepisodia ("snakebite"?)tuskin olis pelastaneet mitkään renkaat, mutta enivei nyt on saatava alle semmoset jyrät mitkä kestää. Vaikka olis sitten vähän raskaammatkin. Muuten Mr B osoittautui toimivaksi "kisa"peliksi, ajoasento oli lopulta aika hyvä enkä ehkä sittenkään vaihda ohjainkannatinta lyhyemmäksi, ainakaan vielä.

Tämän blogin otsikossa olevan kysymysmerkin voi nyt poistaa, ole löytänyt oman lajini ja sehän tämän koko homman tarkoitus olikin, kokeilla josko minusta olisi triathlonistiksi. Kokemusten valossa väittäisin että on. Yksittäisinä lajeina pelkkä uinti, pyöräily tai juoksu ei nappaa mutta yhdistelmä on mitä sopivin. Eilisen vastoinkäymisen jälkeen olisi kova hinku päästä mahdollisimman pian uudestaan kokeilemaan settiä niin, että saisi myös kokonaisajan. Eipä vaan taida 1/8 tapahtumia tänä kesälle enää itselle sopivaan aikaan osua ja perusmatka tulee ohjelmaan vasta ensi kesänä. Siinä siis seuraava pitemmän tähtäimen tavoite. Treenaaminen jatkuu kuten tähän asti, toivottavasti jopa tehokkaammin (eli niin kuin The Guru sen suunnitteli, nythän tässä on viime ajat lipsuiltu) ja kunhan saa vielä tuon fillarimurheenkryynin kuntoon niin avot!

Tämä blogi taitaa päättyä tähän, mutta saatan jatkaa juttua treenaamisesta toisaalla, enimmäkseen omaksi iloksi mutta ainahan se kovasti ilahduttaa jos joku muukin on tarinat lukaissut ja vaivautuu vielä kommentoimaan. Ilmoittelen missä juttu jatkuu.

TriathloNisti kiittää ja kuittaa ja vetäytyy huilimaan hetkeksi.

Aamukampa 2/5

riippuen siitä mitä laskee... Kesälomaan (jihuu!!) 2 päivää ja kisaan 5.

Viikonloppu meni suunnitellun liikuntavapaasti, eli Tuskafestareilla hilluessa. Bändit oli vähän mitä sattuu mutta kavereita näki paljon ja hauskaa oli, pitkän kaavan mukaan aina sunnuntain jatkoklubeja myöten. Maanantai piti vielä hiukan huilailla mutta eilen eli tiistaina käytiin Kuusijärvellä fiilistelemässä reitti läpi. Mentiin vähän väärässä järjestyksessä eli ensin fillariosuus (45 min), sitten juoksu (40 min) ja sokerina pohjalla uinti (18 min).

Vesi oli +23 mutta päätin että käytän märkäpuvun kellutusominaisuudet hyväksi ja vetelen grillimakkarana. Fillarointi oli kaupunkiolosuhteiden kanssa tapelleelle ihan juhlaa kun sai viilettää suoraa maantietä, maht! Selkä vaan ei oikein fillaroinnista pidä, sattui loppumatkasta taas niin että silmiä sumensi. Jonkun verran kivusta saattaisi paljolla harjoittelulla = asentoon totuttelemisella päästä eroon mutta eihän se selän perusvika sieltä mihinkään häviä. Eli aika kaukana on se hetki että alan sadan kilsan lenkkejä tehdä. Juoksu, no se nyt oli semmonen perusjuoksu. Hyvä että reitti tuli kahlattua läpi, nyt tietää mutkat ja kuopat, mäet ja poijut ja hahmotti minkä verran menee aikaa reippaasti mutta kisaamatta etenemällä. Tavoiteaika on koko setille on varmaan jossain 1:40 - 2:00 tunnin välillä. Otetaan tuommonen suurpiirteinen haarukka niin ei tule paineita :-)

Tänään keskiviikkona huilailen ja pieni paniikki koska kurkku on perhanan kipeä ja henki ei oikein kulje. Varuksi kävin doktorilla ja astmalääkkeitä saa ainakin hakea kassillisen lisää, nyt ammutaan kovilla. Kurkkukipu lienee jumalan kosto viikonlopun riekkumisista. Kiitos, viesti meni perille. Jos ei pahempaa sairastumista niin huomenna kevyet uintivedot Stadikalla, perjantaina fillarointi- ja uintiosuuden rauahllinen testaaminen Kuusijärvellä, lauantaina lepo, sunnuntaina kevyet juoksuvedot, maanantaina lepo ja syöpöttelyä ja tiistaina sitten ajanottoon. Kilpailu kuulostaa niin kamalan juhlalliselle.

Äkkiä on hurahtanut tämä puolen vuoden treenijakso, viimeisiä siis viedään ennen päätavoitetta - jonka jälkeen jatkuu treenaus seuraaviin koitoksiin eli ei tässä mitään dramaattista arkiohjelmassa tapahdu. Paitsi että ens viikolla alkaa LOMA!

Seuraavat raportit viimeistään viikon päästä.

KESÄ!!!

Mahtavaa, vihdoin on oikea kesä! Tämä maa tuntuu taas vaihteeksi asumiskelpoiselle. Mahtavat kelit on tietysti tehneet sen että sisätreeni ei nappaa sitten millään eli nyt on hikoiltu vaan ulkona.

Viikon ohjelma: ma lepo, ti pyöräily Mr B:llä 20 km + juoksu 5 km, ke uinti pari kilsaa stadikalla, to pyöräily 26 km maasturilla ja tänään fillarilla uimaan, saas nähdä josko pyöräyttäis kunnon fillarilenkin vielä siihen perään. Aika lailla on treenit jääneet vajaaksi suunitelmasta, mutta matkan varrella olen pohtinut tätä projektia (paljon) ja tullut siihen tulokseen että sosiaalisen elämän kustannuksella en tavoitteeseen tähtää. Tehdään hyvin ja tosissaan se mikä tehdään mutta välillä ollaan enemmän Ellun kana -osastoa. Ei tässä kuitenkaan mihinkään olympialaisiin olla tähtäämässä.

Mistä päästäänkin sitten siihen että tämän viikon urheilut taitaa olla sitten siinä, nimittäin tänään alkaa jokavuotuinen auringon, mustan, möykän, kavereiden, väljähtäneen muovituoppikaljan ja siinä sivussa myös bändien juhla eli TUSKA! Ensimakua jokavuotiseen Kaisanimenkenttäviikkoon sai jo keskiviikkona Faith No Moren keikalla mikä oli MAHTAVA!!! Raipatirai, palaamme palstoille kunhan Kaisaniemen pölyt on laskeutuneet, seisoskelusta kipeät jalat toipuneet ja kuulo suunnilleen palautunut ennalleen \,,/

Märkäpukuneitsyys meni!

Ja ooh, myös iso mustan veden pelko voitettu!

Viikon treenisaldo: ti uinti about 1500 m, to fillarointia (huolletulla ja ah melkein kuin uudella) maasturilla 20 km ja päälle juosku 5 km (kisamatkoja), pe uinti 1500m ja juhannussauna stadikalla, la maasturifillarointia 30 km ja päälle 5 km juoksu.

Lauantaina olin kylläkin uimakamat repussa menossa stadikalle mielessä jonkun sortin yhdistelmäharjoitus, ehkäpä koko kolmen setti, mutta kun olin fillarin saanut lukittua kaiteeseen (kyllä, myös rengas tällä kertaa lukkoon) ja aloin kaivella repusta kausikorttia niin kas, lahopää olin jättänyt sen kotiin, kuin myös maksuvälineet. Aikani sadateltuani omaa hölmöyttäni tuumasin että mikäs tässä, hyvä keli, hoidetaan sitten ainakin ne kaksi muuta osuutta. Kun kerran olin maasturilla liikkeellä niin päätin polkaista läpi HCR:n reitin, kun kerran oli siinä lähtöpaikalla jo valmiiksi. Varsin mukava reitti myös fillarilla, etenkin keskuspuiston hiekkatiet. Ja siinä matkalla oli tietty mukava muistella juoksun fiiliksiä. Pirun pitkälle vaan lenkki tuntui jostain kumman syystä.

Mutta tänään, ah, treeniviikon ja ehkä joko tähänastisen treenikauden huipentuma: eka uinti avovedessä uudella märkäpuvulla!! Kuusijärvelle pyrähdettiin treenikaverin kanssa ja ajettiin ensin fillarireitti autolla läpi (makeleita ei tällä kertaa otettu matkaan). Selkeä reitti, ehkä jopa minä saatan olla eksymättä sillä matkalla. Ja suoraa nättiä maantietä, sitä tässä on viime aikoina kaivannut kun ei ole ollenkaan hyvään ajotuntumaan päässyt Mr B:llä, keskustassa asujalle maantiepyöräily kun ei ole ihan mutkatonta - tai kanttikivetöntä, liikennevalotonta, ruuhkatonta, lasinsirutonta jne jne. Lähiö-/pikkukaupunkiasukin harraste siis. Ainakin sujuvampi niistä lähtökohdista.

Lajijärjestys ei ollut niin nuukaa tänään eli kun fillarireitti oli tsekattu autolla lähdettiin jolkottelemaan juoksuosuus läpi. Sekin varsin selkeä pätkä, loppu mukavasti järven ympäri. Sitten olikin jännitämäni hetken aika: hiukan hikeä alle saunasta, uikkarit ja kokovartalokondomi päälle ja järveen. Auringonottajat hiukka tuijottelivat kun siinä sinisissä kumipuvuissa lompsimme rinnakkain kun kaksi marjaa... Viikon takaisen Lohjan jääveden jäljiltä olin varautunut siihen että jalkaterät kohmettuu samointein mutta vesihän oli suorastaan mukavan lämpöistä (+15). Alku meni vähän jännittämisen takia hengen haukkomiseksi ja kirkkaan allasveden jälkeen musta järvivesi hirvitti, on aina hirvittänyt. Kun ei tiedä mitä siellä syvyyksissä lymyää... Kun vihdoin sain normirytmistä kiinni ja uskalsin painaa katseen pohjaa (jota ei siis näy mistä en ole varma onko se hyvä vai huono asia) kohti, alkoi uinti tuntua jopa mukavalle, lähes samanlaiselta kuin altaassa. Bonuksena vielä se että puku kannattelee mukavasti ja uinti on jopa helpompaa! Vähän pärsikimistähän se kuitenkin oli, varsinkin kun suuntaa piti aina aika ajoin kurkkia. Yllättävän äkkiä sitä lähti ajautumaan reitiltä ihan muuhun suuntaan kuin kohti poijuja mitkä pitää kiertää. Eihän sillä tänään suurempaa väliä ollut mutta jos kisassa aikoo jotain aikaakin tavoitella niin olisi syytä suunnistaa suht virtaviivaisesti. Nyt n. 750 metrin lenkkiin kaikkine räpiköinteineen, rintauintipätkineen, reitiltä ajautumisineen ja kaverin kanssa sanailuineen meni noin 20 min eli kyllä siitä muutama minuutti pitäisi pois saada kisassa. Jos 15 minuuttiin menisi niin olisin kovasti tyytyväinen ensikertalainen.

Ensi viikon tiistaina olisi jo mahdollisuus kisailla mutta otan sen vielä fiilistelyn ja kaverin huoltamisen kannalta ja pysyn alkuperäisessä suunnitelmassa eli 7.7. vasta ajanotolla. Tämän viikon lajitreenit ja yhdistelmät on osoittaneet että matkat sinällään ei tuota ongelmaa, peruskuntotreeni on tehnyt tehtävänsä, kuin myös tekniikan hiominen etenkin uinnissa. Fillaroinnissa haaste on se, etten vieläkään ole oikein sinut Mr. B:n kanssa, ja häntä tullaan varmasti ainakin vähän säätämään huollon yhteydessä, esim. ohjainkannatin pitäisi saada vielä lyhyemmäksi, toivottavasti löytyy sopiva palikka. Ihan varma en ole jatkuuko suhde vai onko vaan niin että runko esim ei ole mun kummallisille mittasuhteille sopiva. Mutta mistäs tuota tietää ennenkuin aikansa kokeilee.

Seuraavat pari viikkoa sujuu muutamien yhdistelmätreenien merkeissä, mahdollisesti myös parit voimat vielä, eihän tässä enää kummoisia kisaa silmällä pitäen pysty tekemään. Kisahan ei kuitenkaan ole mikään loppu vaan pikemminkin alku, tulee mitattua mikä on kuosi nyt ja mistä voi alkaa sitten parantamaan - jotain kohti.

No jo nyt on

Jaahas, se on taas tovi vierähtänyt sitten viime raapustelun. Tässä välissä on tullut festaroitua, työmatkailtua ja sairastettua, urheilut on siis jääneet vähemmälle :-( Kaukana ollaan kunnianhimoisen treenisuunnitelman käytännön toteutuksesta, indeed.

Edellisviikonloppu meni ihan suunnitellusti kesän festarikauden avajaisten merkeissä Espoon Kivenlahdessa (rai rai!) ja hauskaa oli, joskin myös kylmää ja märkää vaikka fleecet ja goreteksit ja kumisaappaat oli messissä. Saldo: omituinen kurkkukipu josta ei ottanut selvää onko flunssaa vai siitepöly + kylmetys -peräistä.

Maanantaina pitikin sitten singahtaa työreissulle, tosin kovin urheilulliseen ympäristöön eli Lohjan Kisakallioon. Siellä viikon liikuntasaldoksi tuli ma tunnin rivakka kävely metsässä + punttitreeni, ti puolen ja tunnin kävelylenkit, ke tunnin kävelylenkki. Maisemat metsässä oli kyllä hienot. Tiistaina leikin urheilutoimittajaa haastattelemalla olympiamitalisteja Sanna Steniä ja Minna Niemistä + valmentajaansa Ilonaa & tiimiläistä Ullaa. Ulla ja Ilona vetivätkin sitten porukallemme mukavan kirkkkovenekisan Lohjanjärven selällä josta itse en kyllä päässyt nauttimaan koska toimin järjestävänä seurana. Mutta hauskaa oli, kylmästä ja sateesta huolimatta. Märkäpuku oli pakattu mukaan mutta keskiviikkona kun saunasta kävi heittämässä talviturkin järveen tuli todettua että ehei, en kyllä lähde sinne jääveteen vielä treenaamaan, hyvä ettei jalat jäätyny sillä muutaman sekunnin pikavisiitillä. Pitänee kesän (jos semmonen siis tänä vuonna tulee) jälkeen jatkaa ulkovesissä plutaamista syksyyn (talveen?) jotta vilukissa tottuisi näihin arktisiin vesistöihin, ens kesän, eli 2010 triatlooneja silmällä pitäen. No, mielessä kävi kuitenkin että josko sitä ehkä sitten torstaina koittaisi sitä märkäpukua, edes sen verran että menee sinne veteen vaikka sitten tulisikin singahtamalla samantien takaisin.

Vaan eipä tarvinnut. Keskiviikkoiltana alkoi jo olla huono olo ja ruoka ei maittanut, mikä meikäläisellä suursyömärillä tarkoittaa sitä että viikatemies kolkuttelee ovella. Torstaina olikin sitten jo kuumetta ja niin karmea olo että moido. Meni päivä petissä jaffan voimalla ja jotain pientä leivänkulmaa nakertaessa. Perjantaina päivällä olo oli hivenen parempi mutta perjantai-illasta lauantai-iltaan, noh, sanotaan että paska juttu. Sunnuntai ja maanantai oli kun megalomaanisessa kankkusessa, ja ilman viinan pisaraa, mikä verinen vääryys!

Eilen vasta pääsin vihdoin tekemään jotain liikunnallista ja päätin aloittaa varovasti stadikan altaasta. Ja kas kummaa, ekan kankean puolen kilometrin (mikä on ihan normaalia ettei se pätkä vielä kulje) uinti sujui paremmin kun aikoihin, tais siis sen jälkeen kun vaihdoin ilmanottotekniikan molemminpuoliseksi. Se oli suorastaan nautinnollista! Ilmeisesti pakkotauko - vaikka veikin voimat jokseenkin tehokkaasti - oli myös tarpeellinen hengähdystauko kropalle. Tänään on taas muuta iltaohjelmaa, mutta josko loppuviikon sitten pääsisi taas normaaliin treenirytmiin ja loppuviikosta sitten treenaamaan jo sitä kokovartalokondominkin käyttöä.

Ironista on se, että nyt kun on hieno uusi fillari niin pyöräilyä on ollut varmaan vähemmän kun vuosiin vastaavana ajanjaksona. Maanantaina esim (jos olisin ollut kuosissa) en olisi fillarin selkään uskaltanut, sen verran hurja oli tuuli rantamaisemissa kun ei jaloillaankaan meinannut pysyä tantereessa. Näitä ihme myrskyjä on ollut jokseenkin usein. Ilmastonmuutos? Nyt on vihdoin onneksi myös maasturi raahattu huoltoon eli uudelleenrakennettavaksi varkaan jäljiltä ja kunhan sen saa taas käyttöön niin on übertuulisille/muuten vaan paskakeleille vaihtoehto jolla voi lähteä sitten vaikka keskuspuistoon suojiin sotkemaan.

No, ei ole hommat menneet suunnitelmien mukaan mutta onneksi kuulopuheitten mukaan Kuusijärven viime viikon kisassa oli rento meininki eli eiköhän tämä aloittelija sinne heinäkuun alussa sekaan uskalla, oli treeniä sitten takana miten paljon tai vähän vaan. Ajatus on että kun sen rumban on ensin kerran kokenut niin sitten vasta voi alkaa treenaa kunnolla kun tietää mitä varten treenaa.

Ai niin, bonuksena tuli ilmottaduttua Espoon (puoli)rantamaratonille 20.9. eli näitä tavotteita tässä tulee riittämään pitkin kesää ja syksyä.

Kesä tuli, kesä meni

Mitäs tässä onkaan tapahtunut sitten pyörähankaluuksien....hmm, vähän lisää pyörähankaluuksia.Kun sain renkaan vaihd(at)ettua niin seuraavana mahdollisena päivänä (olisko ollu vasta seuraavalla viikolla) lähdin intoa puhkuen liikkeelle - ja vaihteet ei pysy päällä eli automaattivaihteiseksi oli tsygä muuttunut. Muuten ihan jees mutta esim ylämäessä kohtuullisen vaarallista. Ja kädetön kun olen niin päätin sitten kiikuttaa mankelin seuraavana aamuna sinne mistä se on tullutkin eli myyjälle tsekattavaksi. No eihän siinä ollut muuta kun pieni vaihdevaijerin säätö tarpeen mutta kun ei osaa niin ei osaa - vielä. Nyt (kiitos hyvien linkkien aka fillarinhuoltoa for dummies) päätin joka kerta kun joku ongelma tulee yrittää ensin ite ratkaista ennenkun nöyrryn ammattilaisten pakeille. Toisaalta näinä aikoina on ilo pitää kansantaloutta pystyssä ostamalla paaaljon kaikenlaisia huolto- yms palveluita.

Tämä huoltoepisodi tapahtui keskiviikkona ja seuraava lenkki oli ohjelmassa sunnuntaina. Ilma mitä mahtavin mutta hankaluuksien riivamana pieni epäilys mielessä lähdin ajelulle, 2,5 tunnin lenkki tavoitteena. Huristelin itään päämääränä Playa del Vuosaari eli Aurinkolahti ja melkein perille pääsinkin ongelmitta. Tein sen virheen että ajelin pienen pätkän hiekkakävelytietä (nättiä hienoa tiiviiksi tallaantunutta hiekkaa) ja puf, takarengas tyhjä. Mut ei hätää, mulla kaikki tilpehöörit mukana ja renkaanvaihtovideo katottuna muistin virkistykseksi ja ei muuta kun hommiin. Hankalin osuus operaatiosta oli saada päällirenkaan viimeset sentit takasin vanteen sisään mutta sekin onnistui ilman sormien telomista tms. Mutta sitten tuli tenkkapoo. En meinaan saanut ilmaa renkaaseen mukana kulkevalla pikkupumpullani, en sitten millään ilveellä. Siinä 30 asteen helteessä hikoilin ja puhisin ja koitin laittaa venttiiliä enemmän auki ja enemmän kiinni ja mikään ei auttanut. Lopulta ei auttanut kun nöyrtyä ja lähteä tallaamaan metroasemalle. Matkall bongasin vielä lainaksi yhdeltä pyöräilijältä pumppua (samanlainen kuin omani) koska tuumasin että jos siinä mun vehkeessä on jotain vikaa. Mutta ei menny ilmat sisään lainapumpullakaan. Eli metroon, huoh. Onneks olin ottanut matkakortin mukaan kun sattu tarkastajatkin paikalle. Sehan se vasta olis kruunannut päivän jos ois rävähtänyt tarkastusmaksu kaupan päälle.

Kotona pumppasin kunnon jalkapumpulla ilmat uuteen sisärenkaaseen - täysin ongelmitta. Eli joku siinä pikkupumpussa mättää. Ja tsekkasin vielä niin pieni nätti reikä siinä edellisessä sisärenkaassa oli eli opeetus: älä aja METRIÄKÄÄN hiekkatiellä. Päällirenkaassa kun ei missään näkynyt mitään jälkeäkään. Vai olisko sitten joku lasinsirupiikki ollut jossain vaanimassa, tai no, niitähän on pyörätiet väärällään. Mistä tulikin mieleen että bissemäyräkoirat on perkeleestä.

Eilen sitten vihdoin pääsin tekemään fillarointia sisältävän harjoituksen ilman mitään ongelmia, halleluja! Selkä ei kyllä edelleenkään oikein tuntia pitemmästä lenkistä tykkää, sen verran ne perusviat siellä haittaa. Treeni oli ohjelman mukainen tunti pyöräilyä + puolen tunnin juoksu + punttitreeni. Aika hevi setti, täytyy sanoa. Muutoin on tullut mentyä kutakuinkin ohjelman mukaisesti, mm. uusia uinti"thrillejä" eli vähän erilaista treenausta joka kerta. Uintitekniikka tuntuu kyllä paranevan kerta kerralta eli jos fillarointi on ollut takkusta niin jossain toisella alueella sitten vähän paremmin. Juoksut ja puntit on menneet ongelmitta, mitä nyt juostessa syke edelleen tahtoo nousta vähän turhan korkealle.

Viikonloppuna on odotettavissa festarointia (näemmä parin päivän helteen jälkeen taas mukavassa hädin tuskin plussalla ja sataa -säässä) ja seuraavalla viikolla työmatkailua eli nyt pitää taas vähän ohjelmaa soveltaa. Saas nähdä pääsiskö sitä piakkoin jo treenaamaan avoveteen märkäpuvun kanssa - siitä tuleekin varmaan jokseenkin huvittavaa puuhaa, ei mulle mutta niille jotka sattuu räpiköinnin näkemään.

PYÖRÄILIJÄN KETKERA TILITYS!!! YKSINOIKEUDELLA, VAIN TÄÄLLÄ!!!

No niin, suuremmat höyryt on päästelty FB:ssä mutta olipahan musta viikkon mun pyöräilyn osalta.

Muutenkin päässyt huonosti fillaroimaan (2 muuta lajia + punttitreenit ottaa oman aikansa) ja sitten kun keskiviikkoiltana keli on kohdallaan ja henkisesti valmistautunut fillari + juoksulenkkiin niin kuinkas käykään. Uuden Mr B:n kanssa olen heti ottanut tavaksi että tsekkaan rengaspaineet ennen lenkille lähtöä (Z-Biken painemittarilla varustettu jalkapumppu) ja nyt näytti sille että takagummi on hiukka löystynyt ja ei muuta kun paineet kohilleen, tsygä kainaloon ja pihalle ja liikkeelle. En ehtinyt kun parin korttelin päähän niin kas, takararengas tyhjä. Ei hätää, kavoin matkapumpun repusta ja ilmaa pumppaamaan mutta sepä ei onnistunutkaan. Vaikka venttiilin (Presta) holkkia käänteli mihin asentoon ilma ei suostunu menemään renkaaseen. Huoh. Talutus takaisin kotio. Nöyryyttävää.

Uus yritys kunnon pumpulla, mutta lopputulos (venttiilin holkin asennosta riippuen) joko ilmaa ei ollenkaan renkaaseen tai sitten se meni mutta tuli heti samaa tietä takaisin. Ei voinut tehdä muuta kuin Nikke Knatterttonmaisen johtopäätöksen että venttiili sökö. Ja luonnollisesti seuraava päivä pyhä, ettei vaan saa sitä heti fixattavaksi. Aikani manailtuani tuumasin että ei hätää, onhan mulla vanha kunnon maasturi, mennään sitten seuraavana päivänä sillä. Ja lähdin kuitenkin tunnin juoksulenkin tekemään ettei ihan hukkaan mene ilta. Oli muuten pirun kylmä tuuli rannassa vaikka muuten komia ilta-aurinko.

Torstaina päätin sitten tehdä vihdoin koko yhdistelmäsetin eli uinti + pyöräily + juoksu ja lähdin uimakamat repussa hakemaan lukittua maasturia lukitusta taloyhtiön varastosta mutta kas vaan, niin vaan oli takakiekko tarttunut jonkun PERKELEEN ROSVON matkaan. Surkia näky ja kyllä sieppas. Tarve JUST sille mun kiekolle ja vain sille oli ilmeisesti ollut todella huutava koska kiekko oli kiinni viisökolomuttereilla (avainta ei varmaan löydy ihan joka taloudesta) ja mukaan ei ollut kelvanneet vielä helpommin irrotettavat etukiekko, satula ja lokarit. Eli ilkivallasta ei liene ollut kyse. Saattans että otti aivoon. Raahasin raadon sisälle kämppään ja siellä se tulee kotioloissa pysymään. Eli enetisestä kirjasto/työhuoneesta on tullut pikkuhiljaa mun fillari- & muu urheiluvälinevarasto. Onneks siippa on pitkämielinen aiheen suhteen... Ja luonnollisesti kodin seinien ulkopuolella laitan molemmat tsygät jatkossa kiinni myös kiekoistaan. #%tutuksen höyryt laantui vähän kun kävielin stadikalle tekemään uintitreenin, juokseminen ei jotenkin napannut enää sen jälkeen.

Perjantaina aamusta sitten soittelemaan huoltoja eli vanha kunnon maasturi-Kona lähtee paitsi kiekon + rataspakan täydennykseen myös perushuoltoon joskus ens viikolla Kauppa-Veljille (kert sen sieltä olen ostanut) ja Mr B:n takakiekko kainalossa hurautin samointein Puhoksen Bike-Planetiin sisärenkaan vaihtoon - senkin opin että pelkkä venttiiliä ei voi vaihtaa vaan menee koko paketti kerralla. Matkaan lähti tietysti myös repussa jatkossa mukana kulkeva vararengassetti, rengasraudat jo on, vielä kun muistais miten niitä käytetään... Tajusin samalla nimittäin että maasturini on ollut jokseenkin helppo aja-pese-voitele-aja - malli, toki olen sen perushuollattanut vähintään joka toinen vuosi mutta enivei helpolla olen huoltojen ja korjausten suhteen päässyt. Nyt sit vissiin on aika vihdoin alkaa opetella tekemään noita perushommia myös ite. Kiitos vaan J & T hyvistä linkeistä & vinkeistä, niitä tarvitaan varmaan jatkossa lisääkin :-)

Varuksi tein myös rikosilmoituksen kähvelletystä kiekosta (helppoa tehdä netissä, poliisi.fi), vaikka tuskin fillarin iän, omavastuun yms huomoiden mitään kuluista takaisin saankaan mutta tuleepahan ainakin tilastoitua. Ja huoltoyhtiölle ilmoitin että talossa on VARAS, mutta täti puhelimessa kuulosti sille että ei vois vähempää kiinnostaa.

Muutoin treeniviikko on ollut ihan mielenkiintoinen. Maanantaina kävin The Gurun juttusilla ja nyt on uuutta ohjelmaa taas 8 viikoksi eteenpäin. Ja uusi voimaohjelma, toiminnallisella setillä mennään edelleen mutta taas astetta rankemmalla. Lepopäiviä on edelleen 2 viikossa mutta ne loput 5 onkin sitten aika rankkoja: uintitreenit kovenee & pitenee, mukaan tulee myös pitkiä fillarilenkkejä ja ennenkaikkea enemmän yhdistelmätreenejä, esim. fillari + juoksu + voima tai uinti + fillari + juoksu eli sitä itteään. Niin ja uintia pitäis alkaa treenata myös avovedessä eli märkäpuku on ostoslistalla seuraavaksi.

Aika kunnianhimoinen setti kyllä ja The Gurun sanojen mukaan "mäkin olisin aika älyttömän hyvässä kunnossa jos ton setin pystyisin läpi vetämään" - ja sehän siis on jo nyt tosi kovasssa kunnossa. Hmm...mihinköhän sitä on ryhtynyt.

Muutoin tämä viikko ei mennyt suunnitemien mukaan ja treenit on olleet: ma voima (uuden ohjelman opettelu), ti uinti, ke juoksu, to uinti, pe voima. Nyt olis Mr B kunnossa mutta toi sadekeli ei nyt oikein houkuttele ajamaan... Ehkä käyn juoksemassa, ehkä en. Iltapäivästä alkaen nimittäin pidän myöhästyneet synttärikekkerit ja huominen on varattu totaaliselle levolle, sattuneista syistä ;-) Ja ehkä on ihan hyvä että vielä maanantaikin on ohjelman mukaan lepopäivä :-)

Pikaraportti tynkäviikosta

Tynkä treeniviikko erinäisistä syistä, ei yhtään yhdistelmäharjoitusta edes kerennyt tehdä. Ja mikä pahinta, ei yhden ainutta fillarointia vaikka alkuviikon galmankylmän jälkeen kelitkin olis olleet ihan jees.

Mutta ihan parasta että uintitreenit siirtyi uimastadionille mikä on PARATIISI, ah! Nyt on kausikortti niin ei tarvitse jatkossa jonotella kun auringonottajatkin alkaa tungeksia huudiloilla.

Mutta viikon treenit siis kaikessa lyhyydessään: ti uinti, ke kävelylöntystelyä ja toiminnallien voimatreeni, to uinti, (la siivousta eli step-aerobiccia mm ikkunanpesuhommissa tikkailla ja siinäkin onnistuin saamaan asfaltti-ihottumaa - se on NIIN mun laji se arpien kerääminen, paljon mielenkiintosempaa kuin esimerkiksi postimerkkien), su 1:20 juoksu mikä oli jotain PK/VK yhdistelmää, ei pystyny nyt olemaan kamalan täsmällinen, oli pakko vaan fiilistellä. Ja harmittaa etten lauantain 6 tunnin siivousurakan ajaksi muistanu laittaa sykemittaria, olis ollu mielenkiintosta tietää mm. kalorinkulutus.

Mutta huomenna menen The Gurulle ripittäytymään ja saamaan viimeisen 7 viikon ohjeet ennen 7.7. olevaa seuraavaa etappia.

Päätän täältä tähän ja siirryn sohvalle rötväämään eli tekemään jotain missä olen todella lahjakas.

Puolimaratonneitsyys menetetty

Välitavoite hoidettu eli Helsinki City Run, elämäni eka puolimaraton juostu! Ja täytyy sanoa että hyvin meni ja mukavaa oli! Aika (netto) 2:24. ja taltiointi retkestä kuunneltuine biiseineen löytyy tietty Nokia SportsTrackerista (nimellä rpt).

Viikon valmistelut meni reistailevaa selkää elvyttäessä, pastaa ja karkkia mussuttaessa, urheilujuomaa varovasti maistellessa ja pari kevyttä vetoharjotusta tehdessä, treeniohjelmanmukaisesti. Untakin riitti ihme kyllä normaalia enemmän eli kisa-aamuna olo oli jokseenkin luottavainen. Keli nyt ei ollut mikään unelma: +10, vettä ripsutteli ja tuuli niin että tukka meinas lähteä päästä, mutta eipähän ollut lämpöhalvauksen vaaraa.

Numerolla 7504 lähtö oli kolmannessa ryhmässä klo 15:20 ja kaverin kanssa lähdettiin ensin yhtä matkaa. Suht pian hää kuitenkin hilpasi edelle ja päätin pitää omasta suunnitellusta musarytmistä kiinni. Syke kihahti heti alussa sataan viiteenkymppiin eli VK-alueen puolivaiheille, ja PK-puolelle se ei sitten reissun ainana montaa kertaa laskenut. Jännityksellä oli varmaan osuutta asiaan koska tahti oli alussa ihan sama kuin normi PK-lenkeillä. Keskisyke oli loppuviimeksi 156 eli ihan ok. Matkalla ryystiin vettä ja urheilujuomaa joka tankkauspisteellä ja se oli varmaan ihan fiksu veto, niin jaksamisen kuin palautumisenkin kannalta.

Ekat noin 13 kilometriä hiukan epäilytti että mitäköhän tästä tulee kun jos jonkun näköstä mummoa veti ohi vasemmalta ja oikealta. Tuli mieleen että onkohan mun treenaukset meneet ihan persiilleen vai olenko muuten vaan sittenkin kuvitellut kuntoni paremmaksi kuin mitä se on. Jossain 13 kilometrin kohdalla selvisi että epämääräisenä tavoitteena häilyneeseen 2:15 aikaan ei mitenkään pääse, mutta en siitä turhia paineita ottanut. Jatkoin suunnitellusti, musan tempoa ja sykettä seuraten, VK-alueen puolivälissä/alarajoilla pysyen.

Kun matkaa oli jäljellä noin neljä kilsaa (suunnilleen Tilkan kohdalla) musat muuttui vähän tiukemmiksi ja päätin että nyt alkaa loppukiri, koska voimia tuntui riittävän - ja sitten aloin mättää! Ja ah sitä fiilistä kun oli mun vuoro alkaa ohitella muita, myös ylämäissä :-) Kun maaliin oli matkaa reilu kilsa niin iski oikeaan kylkeen klassinen pistos, mutta päätin että loppuun juoksen vaikka kaksin kerroin, NYT ei anneta periksi. Ja niin vaan viimeisessä nousussakin kaupunginpuutarhan kohdalla, just ennen stadionille saapumista paahdoin vasenta kaistaa ohi, samoin kuin vielä viimeisellä sadalla metrillä stadionin sisäpuolella ennen maalia. Siistiä!!!

Tuuletukset ja tiiraamaan että onko huoltojoukot ikuistamassa maaliin tulon (oli, kts. tulos ohessa, mustakamppeinen haahuilija keskellä). Sitten vaan ajanottochipin poisto, mitali kouraan ja keräämään keksiä, jugurttia yms. mitä oli tarjolla ja ryystämään urheilujuomaa ja vettä ja vetämään lämmintä päälle, ilma oli edelleen jokseekin galsa. Niin ja viimeksi vielä nauttimaan huoltojoukkojen tuoma ansaittu kuohujuoma ekan juostun puolikkaan kunniaksi!

Kiitos kaikille kanssajuoksijoille, kannustajille ja järjestäjille, jouheva ja mukava tapahtuma, kyllä kannatti osallistua!

Se tuli jo päätettyä että toinen mokoma pitää vielä tänä vuonna juosta, jotta näkee saisiko sitä aikaa muutamassa kuukaudessa parannettua. Vaikka just nyt ei sille tunnukaan meinaan etureidet on aikast hapoilla ja jumissa huolellisista venytyksistä huolimatta.

Ja huomenna kahden lepopäivän jälkeen alkaa taas normitreenit heinäkuun 7. päivän tavoitetta varten eli tämän viikon ohjelma: ti uinti, ke 60 min pyöräily + 15 min juoksu + voim, to uinti, pe lepo, la voima, su pitkät uinti + pyöräily + juoksu eli pikkuhiljaa koko triathlonsettiin totuttelua.

Terveiset vaivaistalosta

Olisko kellään opaskirjaa "Selkärangan sielunelämä"? Sille olisi taas tarvetta.

Vappuviikko meni treenien puolesta about suunnitelmien mukaisesti, ainakin treenin laadussa ja määrässä. Ajoituksia joutui hiukan muuttelemaan alkuperäisestä suunnitelmasta. Mutta toteuma oli: ma PK-juoksu 50 min, ti uinti (10 x 2 x 50 m + lämpät & jäähdyttelyt), ke-pe lepo (mitä nyt ulkoilua Kaivarissa ja vähän poreilevaa urheilujuomaa :-), la tunnin VK-fillarointi + tunnin PK-juoksu, su tunnin juoksu + voima (toiminnallinen). Ulkoreeneistä on luonnollisesti datat SportsTrackerissa.

Treenatessa kroppa oli varsin yhteistyökykyinen = ei kipuja tms. koko viikkoon, mutta levossa alkoi taas pitkän tauon jälkeen selkä vihoitella tossa perjantain-lauantain aikana. Otin tietty heti käyttöön venyttelyt, hermokudospumppaukset yms jipot mitä matkan varrella on oppinut mutta eihän se auttanut. Tänä aamuna oli jo pakko kilauttaa The Pelastajalle eli Helsingin Selkä-Centeriin mistä sainkin ajan jo puolille päivin. Välilevyhän siellä taas kiukuttelee ja siinä sitten lihaksia ja muita rakennusosia käänneltiin, väänneltiin ja möyhittiin ja muutama akuneulakin oli repertuaarissa. Eiköhän se tästä taas tokene. Duunia voi onneksi tehdä pari päivää kotona eli pitää paljon minijumppataukoja ja nakutella läppäriä soffalla rötväten kivuttomassa = välilevyille paineettomassa asennossa.

Muutenhan tällä paranemisella ei olis niin kiire mutta lauantaina pitäis laittaa numerolappu 7504 rintaan ja karauttaa muutaman tuhannen muun kanssa 21,1 kilsaa Helsingin ytimessä. On eka massaurheilutapahtuma mihin osallistun, jännää!

Tänään vaan lepuutellaan ja taivutellaan ruotoa parin tunnin välein. Ohjelma tälle viikolle olisi ollut ma & to vetoja sisältävät kevyet & lyhyet juoksutreenit ja tiistaille uinti, mutta uinti taitaa nyt jäädä kokonaan väliin (sääli, Stadika avattiin tänään ja sitä on koko talven odottanut!) ja vedetään noi lauantaihin valmistavat juoksutreenit tiistaina ja torstaina. Lauantaina siis sitten se ns. välitavoite eli Helsinki City Run ja sunnuntaina voi toivottavasti levätä ehjänä & yhtä kokemusta rikkaampana.

Niin ja yks mielenkiintoinen uusi rentoutuskeino tuli kokeiltua männäviikolla: fakiirimatto! Naamamaakarin kanssa oli siitä ollut puhetta aikaisemmin ja viime visiitillä tulin sitten hältä moisen ostaneeksi. "Faktat" löytyy täältä: http://www.fakiirimatto.com/ ja pari kuvaa ohessa. Nimensä veroinen, täytyy sanoa! Lähimmäisen kommentti puolen tunnin käytön jälkeen (joista ensimmäiset 5 min sattu niin perkeleesti!) oli että "näytät ihan jauhelihalle". En tiedä mille jauhelihasta tuntuu mutta veikkaan että mulla olo oli parempi. Alkushokin jälkeen se alkoi tuntua varsin siedettävälle, jopa mukavalle. Ja en olis uskonut mutta loppuviimeksi siinä jopa rentoutui. Ja vissiin se aineenvaihduntaakin vauhditti, yksityiskohdista ei sen enempää. Seuraavaksi taidan ostaa pallogrillin ja alkaa seisoskella hehkuvilla hiilillä, makkaralle sopivaa paisoastetta odotellessa.

Varma kevään merkki: asfaltti-ihottuma :-)

Aah mikä ilma ja mukava 30 kilsan (edelleen) tutustumislenkki Italialaisen Hurmurin eli Mr B:n kanssa. Paitsi fillaria myös härkää sarvista ja uudet kengät jalkaan ja päätös että nyt mennään lukoilla vaikka nykyisissä polkimissa on toinen puoli lukoton. Uudet kengät on ulkopohjaltaan kivikovaa ja liukasta materiaalia (joku muovisekoite vissiin) ja perkeleellisen liukkaat, ja muutenkin tietysti kävelyyn sopimattomat kun lukkomöykky on keskellä päkiää. Eli eka vaaaran paikka kaatua on kun roudaa fillaria olalla 4 kerrosta rappuja alas ja ulos... Ylle myös uudet pyöräilyshortsit ja yläosaan vaan pitkähihainen paita ja riski että mereltä puhaltava tuuli saa huurteeseen. Mutta ei, oikein sopiva asuvalinta mahtavaan aurinkoiseen päivään.

Reitti vanha tuttu Kaivari-Pohjoisranta-Sörkkä-Kulosaari-Hertsikka-Laajasalo ja takaisin. Sörkkään astihan se on sitä kaupunkitakkuamista mutta sitten alkaa olla muutamia suoria missä pääsee vähän päästelemään höyryjä. Maht!

Satulan säätelyssä meni omat hetkensä kun koitti etsiä oikeaa korkeutta ja koittaa saada satula myös pysymään paikallaan, en vissiin ensin oikein uskaltanut runtata ruuvia tarpeeksi tiukkaan ja penkki valui pikkuhiljaa alaspäin. En tunnusta että paino olisi syy tähän! Sitäpaitsi Kisakallion Inbody-mittauksen mukaan paino-indeksi on normaalin rajoissa, lihasmassaa jopa hiukan normaalia enemmän ja rasvaa mistä pitäisi päästä eroon "vaan" 3,4 kiloa. Nih!

Kun tunnin olin pyörinyt idän suunnassa niin oli aika kurvata kotiin päin. Skattalle asti kaikki meni hyvin mutta sitten kohtaloksi koitui tietyömaakaivanto (asfallti pois, jyrkät reunat ja nyrkin kokoisia TERÄVIÄ kiviä) + turistilaumaa + tietyömaaheppuja kivihommissa -> päätöksenteko venyi liikaa "pitäiskö irrottaa jalat lukoista ja taluttaa vai miten tästä sumasta mennään?" ja vauhti pääsi hidastumaan enkä kiskonut jalkoja irti tarpeeksi ajoissa ja tadaa: nurin. Pahoittelut vaan vielä kerran sille mimmille joka jäi puoliksi alle mutta samalla mukavasti hidasti nurin menoa... Lopputulos: pari venttiä polvessa (onneks oli lyhytlahkeiset housut, muuten ne ois hajonnu :-) ja kuhmu kyyynärpäässä ja tietty kolhiintunut itsetunto. Mikä tietysti tärkeintä Mr B:lle ei käynyt kuinkaan. Opetus: ÄLÄ yritä ajaa keskustassa tietyömaakaivantojen, edes niitten ihan matalien yli, vaan suosiolla pois filarin selästä ja taluttamaan vaikka fillarikengillä köpöttely onkin nuivaa. Mutta kevät on siis takuuvarmasti täällä jokavuotisen asfaltti-ihottuman tuomana! Jotenkin välittömästi tuli mieleen Diablon biisi Read my scars. Meinaan niitä alkaa olla kiitettävä kokoelma kun nurin on tullut mentyä kakarasta saakka about vuosittain eri keinoin: fillarilla, mopolla, rullaluistimilla, prätkän kyydistä singahtamalla jne jne. Tohelo mikä tohelo ja taattu suojelusenkelien (ken niihin uskoo) työllistäjä.

Muutoinhan lenkki oli mitä mainoin ja fillari tuntuu taas asteen omemmalta, pientä säätöä vielä ja avot. Huomenna on vuorossa fillarilenkki + juoksu + punttitreeni viiko-ohjelman mukaan. Viikon työkeikan takia ei tällä viikolla ole pääsyt ihan kaikkea suunniteltua tekemään mutta sentään testin lisäksi pari tunnin juoksulenkkiä ja yhden punttitreenin ma-pe välillä. Ens viikolla taas The Gurun suunnitelman mukaisesti. Ja nyt apteekkiin ostamaan desinfiointiainetta ja Bepanthenia, veikkaan että tämä ei ole ainut kerta tänä keväänä/kesänä kun niille on käyttöä...

Testingtesting

No nyt on dataa, meinaan missä se kunto on (siis näkikö kukaan, menikö se tästä ohi?). Maksimikestävyystesti Kisakalliossa tehty (kiitos Lauri) ja päällimmäinen fiilis että perhana, oisko sittenkin saanut tiristettyä vielä vähän enemmän irti itestään? Ei mitään suuria yllätyksiä sentään. PK-alue vaan on aavistuksen alempana kuin mihin sen oli ikivanhojen testien perusteella arvioinut ja näinollen on tullut PK-treenit vedettyä vähän liian korkealla sykkeellä. -> kurinpalautus ja juoksumusat uusiksi eli sori Kärmiön Tutilot, nyt joudutte hyllylle vähäks aikaa kun villitsette liikaa. Doomiako tässä on alettava kuuntelemaan että malttaa mennä tarpeeksi hitaasti...?

Positiivinen uutinen oli se että palautuminen tapahtui nopeasti ja PK/VK-alueiden rajalla oli "pykälä" missä pysyi yllättävän sitkeästi ennenkuin syke lähti kiipeämään ylemmäs. Eli ilmeisesti vahva alue siinä mihin juoksun ja rivakoitten cycling-tuntien treenit on osuneet.

Olen siis tullut todistetuksi ja vakuutetuksi että sitä saa mitä tilaa tässäkin asiassa ja uskon viksumpaani eli ammattilaista ja ruuvaan treenit oikealle alueelle. Ugh.

Oooh, italailainen hurmuri is here!

Tuossa se nyt nököttää eteisessä, ihq italialainen hurmuri eli Bianchi Via Nirone 7 Tiagra! Ollut jo viikon mutta vaan kaks kertaa on ehditty ulkoilemaan ja tekemään tuttavuutta toisiimme. Neitsytmatka kaupasta kotiin oli ihmetyksen täyttämä: miten fillari voi olla näin kevyt? Ja miten sillä voi päästä näin lujaa?? Ja miten muutenkin VOI olla meno näin sujuvaa??? Sattu vielä olemaan suht lämmin ja keväinen päivä niin ooh ja iih sitä autuutta! Heti selvisi että maantiepeli oli oikea valinta: tämmöstä olen tietämättäni jo kauan halunnut. Mukaan kaupasta tarttui luonnollisesti muuta pientä sälää: pistosuojatut renkaat (samointein paikalleen laitettuna), vararengas, kypärä, parit polkimet ja kengät, pumppu, housut, pari lukkoa... Kiitos vaan Vantaan BikePlanetille hyvästä palvelusta!


Keskiviikkona oli treeniohjelmassa seuraava tai siis oikeastaan eka varsinainen lenkki, 1,5 tuntia. Hiukan nostin satulaa ennen reissun lähtöä mutta vieläkin oli vähän turhan alhalla - ja tohkeissani unohdin säätöavaimen kotiin. Sitä se ihastus teettää että on pasmat sekaisin :-) Täpinöissäni en jostain syystä ollut myöskään laittanut SportsTrackeria kunnolla päälle eli lenkki ei valitettavasti näy palvelussa. Punavuoresta lähtiessä mukava suunta oli kurvata Kaivariin ja siitä rantoja pitkin Pohjoisranta-Sörnäinen-Kulosaari ympäri-sama reitti takaisin. Matka ei ollut huiman pitkä, oisko ollu 15 kilsaa mutta tuntuman haku olikin se juttu. Havainto Kulosaaren sillalta: kevyt fillari + ei niin kovin painava polkijakaan + julmettu sivutuuli => ei hyvä... Pelkäsin että Tallinnan matalalle tästä päädytään... Mutta muna-asennossa vaan kädet tiukasti jarrukahvoilla ja kieli keskellä suuta ja ite keskellä pyörätietä niin en ajautunut edes rekan alle. Ja tämä ilmiö on ollut syynä myös siihen että perjantaina olisi ollut seuraava fillaritreeni ohjelman mukaan mutta tuuli oli vielä kovempi (bonuksena ah niin ihanan katu"pölyn" mukanaan tuoma hiekkapuhallusilmiö ja hädin tuskin plussalla oleva lämpötila) ja lenkille ei edes tehnyt mieli lähteä, vaikka toisaalta polttelikin :-/ Elän toivossa että viikon sisällä ilma alkais lämmetä ja pääsis fiilistelemään vähän paremmissa olosuhteissa, vihdoin. Nyt pitää tyytyä hetki vaan ihailemaan hurmuria ja suunnittelemaan tulevia reittejä.

Ens viikko meneekin työasioissa niin että treeniohjelmaa ei pahus vieköön pääse ma-pe pääse noudattamaan, korkeintaan juoksulenkille ja/tai punttitreenejä tekemään (hassua sinänsä kun viikko vietetään urheiluopistolla) mutta jos viikonloppuna sitten...

Viikon sisään on tapahtunut muutakin mukavaa treenauksessa: uintitekniikka nytkähti ison harppauksen eteenpäin! Olen tähän asti vaparia kauhoessa ottanut ilmaa vaan toiselta puolelta ja mm. Mike Finchin loistavan kirjan innoittamana päätin että jo nyt on per**** jos en saa aikaiseksi opetella hengittämään molemmilta puolilta. Tiistain uintitreenissä vaan päätin että nyt mennään, varmuuden vuoksi ensin matalassa päässä allasta jos välitön hukkumiskuolema uhkaa... Kokeilin ensin pelkillä käsivedoilla jalkakellukkeen avulla ja hittolainen, sehän lähti sujumaan melkein samantien! No joo, eihän se kovin tyylikästä vielä toisenkaan treenin jälkeen ole, mutta onnistuu enivei! Olin pelännyt että ilman otto vaan joka neljännellä käsivedolla saa valittömästi happikatoon mutta jostain syystä rytmi on jopa luonnollisempi. Siistiä!

Tänään oli normaali ohjelman mukainen 90 minuutin peruskestävyysjuoksu + voimatreeni siihen päälle, normikamaa. Sen vaan on huomannut että syödä pitää nykyään ihan älyttömästi ja koko ajan on silti nälkä. Mahtava motiivi treenaamiselle sillä mikäänhän ei ole niin kivaa kuin syöminen! Tai no ehkä pari muutakin asiaa ;-)

Ai niin ja huomenna on aerobiset yms. testit siellä Kisakalliossa eli suurella mielenkiinnolla odotan missä sykerajat nykyään oikeasti kulkee ja paljonko sitä rasva kropassa olikaan...http://www.kisakallio.fi/yritykset/testaus_inbody.html

2nd gear eli isompaa vaihdetta silmään

Se on vierähtänyt taas pari viikkoa tässä taas kuin huomaamatta - mutta ei hätää, ei tässä laakereilla ole levätty. Tietyllä tapaa kirjaimellisesti kun on pitemmän aikaa ollut ongelmia lepäämisen = nukkumisen kanssa, mutta tässä siitä vaan sen verran että jos ei nukuta (ja usko pois: kaikki, siis aivan kaikki konstit on kokeiltu) niin tokihan se treenaamista - ja muuta elämää - haittaa. Treenaamisesta kuitenkin pidän kynsin hampain kiinni, koska se pitää mielen ja kropan muuten kuosissa vaikka muuta ei sitten juuri jaksaiskaan tuon kroonisen väsymyksen takia. Ja ei, kyse ei ole ylikunnosta :-)

No mutta, uusi vaihde tuupattiin silmään viime viikon alusta kun treeniohjelmassa siirryttiin seuraavaan vaiheeseen The Gurun ohjauksella. Nyt on 8 viikon tarkka lukujärjestys, ekaa kertaa eläissäni on mikään treenaus näin tavoitteellista ja suunniteltua. Tulee ihan pro-olo!

Eri harjotteita on äkkiseltään laskettuna viikossa noin 7-9 kpl (!) ja silti pari lepopäivää viikossa. Eli juju on yhdistelmissä. Esim tämä viikko menee suunnitelmassa näin: ma lepo, ti uinti (2x50m x 10 + lämmittelyt ja jäähdyttelyt), ke pyöräily 60 min + juoksu 15 min + voimaharjoittelu, to lepo, pe uinti (sama setti kuin ti), la voima (jos siltä tuntuu eli voi olla myös lepo) ja su 80 min juoksu + voima. Mutta kun tuo pääsiäinen sulkee uimahallin perjantaina niin heti pitää soveltaa eli uinti to tai la. Tahti tästä viikkolta kiihtyy niin että esim. pitkä juoksu joka viikko vähän pitenee ja pyöräilyä tulee lisää ja muutenkin yhdistelmäharjoitukset lisääntyy. Syynä tietysti se että kroppa pikkuhiljaa tottuu noihin äkäsiin vaihdoksiin lajista toiseen. Lisäksi 9.5. kuvioon tuli bonuksena Helsinki City Run eli se viikko on luonnollisesti suunniteltu niin että juoksu kulkisi mukavasti ko. päivänä.

Varsinainen kisatavoite on vielä vähän auki... Nimittäin ainut perusmatkan kisa (1500 m/40 km/10 km) minkä kalentereista olen bongannut on 11.7. Kokkolassa ja samaan päivään saattaa kisakaverille osua toinen urheilutapahtuma. Kuusijärvellä Vantaalla olisi ilmeisesti 7.7. 750/20/5 kisa. Siinäkin riittäisi ihan varmasti selviytymistä mutta jotenkin kun on tohon perusmatkaan asennoitunut niin ei se 1/8 oikein tunnu sille mitä on lähtenyt hakemaan. Noh, seuraillaan mitä tuleman pitää.

Ja nyt on kuulkaa fillarikuume käsinkosketeltava! Tarjous yhdestä pelistä meinaan odottelee tuossa pöydällä. Nettikeskusteluja on luettu ja esitteitä plärätty ja siltä pohjalta (budjetin valitettavasti rajoittamana) koitettu tehdä päätöstä. Viimesintä sanaa ei ole sanottu mutta näyttäis sille että maantiepyörä tulee hankittua. Nyt jo kuulen mielessäni muutaman kommentin (se sanoo hep joka tunnistaa tästä itsensä :-) mutta antakaas mun sanoa kans:
a) uudella pelillä ei ole välttämätöntä tarvetta päästä ajamaan ympäri vuoden. Jos loskaan tekee mieli kyntämään, niin sen voin mainiosti tehdä myös vanhalla kunnon maasturillani, missä ei sinänsä ole mitään vikaa. Räntäsateessa kun kuitenkaan ei tee mieli tehdä mitään 100 kilsan lenkkejä, vaan talviseen raikastukseen riittää hyvin työmatkapolkeminen ja loppu sitten salilla ohjatulla tunnilla.
b) Jotenkin toisena vahvana vaihtoehtona oleva cyclocross tuntuu vähän kompromissille. Tätä on hiukka vaikea selittää, mutta näin vaan on. Mulla kun on edelleen se maasturikin käytössä.
c) Mä haluan kokeilla miltä tuntuu mennä LUJAA! Vuositolkulla pyöritystekniikkaa, nopeutta, voimaa jne. spinning/cycling-tunneilla hieroneena tekee mieli päästä kokeilemaan että liikkuuko ne jalat mihinkään jos alla on sen mahdollistava peli. Jos ei kulje niin sitten ei voi syyttää kuin itseään. Aina jotenkin noita maantiekiitäjiä ihaillen tuolla tien päällä katellu ja josko itekin pääsis siihen joukkoon. Tosin maantiefillari alla pitää sitten muistaa että kanttikiven lähestyessä ei oteta vauhtia ja tehdä näyttävää hyppyä sen yli, vaan hiljennetään hyvissä ajoin ja koitetaan olla rikkomatta vanteita.
Eli eiköhän noi plussat ja miinukset ole tiedossa mutta vaaka näyttää kallistuvan sinne maantiepuolelle. Eiköhän päätös tule tehtyä piakkoin, tarjous polttelee...

Muutoin varustusta on täydennetty uusilla lenkkareilla ja juoksutrikoilla. Näytti jo hetken sille että lyhyempään lahkeeseen saa vaihtaa ihan just mutta tämän päivän räntäsade näytti taas muuta. Kele! Tuli myös hankittua ja melkein kokonaan jo luettuakin Mike Finchin kirja Triathlon, an expert training companion ja onkin varsin kattava ja opus, ulkoasultaankin miellyttävä = riitävästi kuvia hyväkroppaisista huipputriathlonisteista ;-D Ei maar, ainakin aloittelijalle mahtava tietopaketti ja veikkaan että pitempään treenannutkin saa siitä jotain uutta irti. Oli mielestäni paras alan opus niistä neljästä, mitä Akteemisella oli tarjota. Nettihän on tietoa pullollaan mutta jotenkin kirja on niin verraton käyttöliittymä, että niitä aina tekee mieli hankkia pläräiltäväksi.

Ja toistetaan edellinen otsikko

Kyllä nyppi eilen kun katto ikkunasta aamulla: koko viikon istunu toimistossa ja ihaillu mitä hienointa auringonpaistetta ja a vot kun on viikonloppu ja vapaata niin lunta tulee kirjaimellisesti vaakasuorassa. Pääkallo ja sääriluut sanon minä!!! Kesäaikaan siirtyminen tuntu todella isolta vitsiltä. Ei pal naurattanu. Noh, viikon treeneistä oli suoritettu cycling (nyt opettelen käyttämään oikeeta termiä spinningin sijaan), ja 2 x punttitreeni eli jäljellä uinti ja juoksu. Lumimyrsky ulkona, hmm, kummankohan valitsis...? Eli vakio pari kilsaa/45 min Mäkelänrinteessä. Uintikaveri oli reissussa joten piti mennä ihan itekseen ->juoruiluvajaus kun ei menty yhtä matkaa ja puuttu saunakaveri.

Tänään varovasti verhoja aamulla KESÄajassa raottaessa - halleluja, ei lisää lunta! Joten lenkille. Päätin että nyt jolkottelen sen pari tuntia PK-sykkeellä ja sehän meni nätisti, 16,7 kilsaa tuli mittariin. Lenkit muuten löytyy SportsTrackerin tilastoista nimellä rpt. Tuli samalla vähän kokeiltua tuonne puolimaratonin suuntaan kun ohimennen tuli ilmottauduttua myös Helsinki City Runiin ja alko arveluttaa että mitenkköhän se parin kympin juoksu mahtaa luonnistaa. Mutta ei näemmä hätää, kun tässä on sentään vielä reilu kuukausi aikaa siihen välietappiin treenata. Oli muuten varsin mahtavaa kun jalkojen huuhtelu ja viilennys toimi lenkillä heti alkumetreistä näppärästi loskan voimalla! Jälkeenpäin saikin putsta mutaa sukkien sisäpuolta asti. Suomen kevättalvi on sitten hieno!!

Fillariesitteitä on nyt plärätty ja ens viikonloppuna varmaan ehtii kauppaan jo kokeilemaan että mikä se tuntuis sopivalta kokonsa, laatunsa, varustelunsa ja hintansa puolesta. Duunin sopimusalennukset saattaa väistämättä ohjata yhteen tiettyyn puotiin, palaamme aiheeseen, piakkoin koska uusi peli on saatava alle heti kun toi valkonen ällötys tosta tosissaan alkaa sulaa. Tai siis JOS se sulaa tänä vuonna ollenkaan, alkaa epäilyttää...

Huomenna on luvassa kovasti urheiluaiheinen päivä: aamusta Kisakallioon Lohjalle, tosin työasioissa, sitten klo 16 on toinen tapaaminen The Gurun eli pers trainerin kanssa ja siihen päälle maanantain vakiosetti eli Cycling Intervallitunti, jossa siis mennään lujaa tai vielä lujempaa. Huomenna on muistaakseni vuorossa se vielä lujempaa -treeni.

Takatakatakatakatakatakataaaalvi

Jiihaa, kevätkevätkevät ja fillarikausi täysillä käynnissä pienen tauon jälkeen! Viikko sitten sunnuntaina oli eka päivä väestörekisterin aikoihin kun oli eka KEVÄTpäivä. Aurinko paistoi, asfaltti tuoksui ja räystäät tipahteli, maht! Ja heti fillaroimaan, kuin myös päätös että seuraavasta päivästä alkaen taas duunimatkat fillarilla. Päätöksestähän ei pyörretty, vaikka seuraavana päivänä talvi pamahti takaisin päin naamaa kunnon lumisateen (ja luonnollisesti tuulen) merkeissä. Menomatka oli vielä ok mutta iltapäivällä takaisin sai taistella noin 10 sentin kinoksissa. Sai olla kieli keskellä suuta ja lumiketjuja olis kaivannut... Ja päässä soi Mokoma. Sittemmin tilanne taas oiennut niin että toivoa keväästä ja kiuruista on.

Treeniviikko on pitänyt sisällään kolmena päivänä fillaroinnin töihin, yhden voimatreenin, uintia 45 min/pari kilsaa ja 1h 35 min juoksulenkin, reilu 12 kilometriä. Eka kunnon treeniviikko siis noin kolmen viikon tauon jälkeen ja treenit on sujuneet ihan mukavasti. Juoksulenkillä tosin syke tahtoi nousta turhan korkealle ja piti hissutella jotta ei menis vauhtikestävyystreeniksi. Olkapää oireilee edelleen, mutta selkeästi vähemmän kuin taannoin. Punnerrusten vaihto penkkipunnerrukseen salilla auttoi ja uiminenkaan ei tuntunut missään, vasta treenin jälkeen jomotti. Mystistä. Voimatreeni on kyllä niin yläkroppapainotteinen, että ei kyllä ihme, että olkapää vähän äkäilee.

Pitänee kohta ottaa seuraava sessio The Gurun kanssa ja suunnitella seuraava treenisetti, nyt kun tätä PK-kautta on tahkottu reilu pari kuukautta. Jos parin viikon päästä vaikka.

FillariKuntoRetki yms. messuilla tuli piipahdettua, lähinnä fillariosaston takia, vähän tsiigailemassa miltä ne katukilpurit, cyclocrossit jne näyttää ja missä hinnoissa liikkuu. Hianoja! Ja joku budjettiin sopivakin saattaa löytyä. Nyt plärätään ahkerasti esitteitä ja koitetaan saada tolkkua niistä. Sanon vaan että tähän asti kaikki kosmetiikkmainokset naurettavine pseudotieteellisine nimineen ja lyhenteineen on olleet naurettavuudessa ihan omaa luokkaansa mutta kas vaan, samaa soopaa harrastetaan näemmä urheiluvälinepuolella, voi hyvänen aika mitä mielikuvituksellista tekstiä! Siinä on markkinointijeppe poikineen saanut istua palaverin jos toisenkin kun on mietitty "mihin järjestykseen ne XYZCGWD laitetaan tämän mallin nimessä". Siitä huolimatta jonkunmoinen käsitys siitä mitä on hakemassa alkaa muodostua ja seuraavaksi sitten vaan kauppoihin renkaita potkimaan ja hakemaan sopivaa perstuntumaa. Viimeistään vapuksi pitäisi olla maastopeli putsplankissa ja enimmäkseen varastossa ja uusi asfalttipeli alla.

Bonuksena messuilla tuli mm. kuunneltua Pasi Ikosen ja Poppis Suomelan tarinat etelänaparetkestä ja shoppailtua sikahalpoja uimakamoja. Ja olihan trithlonistakin infoa, ammattilasen eli Tiina Bomanin haastattelun muodossa. Vähän on kyllä pettymys Helsinki City Triathlonin (5.9.) matkat: 300 m / 10 km / 3 km. Blaah. Pitää ottaa plan B eli plan A ja etsiä joku vähän pitempi setti (lisäksi), onhan noita onneksi pitkin pikin maata kesän mittaan. Uho uho, helppohan se nyt on huudella, saas nähdä mihin sitä päätyy, mutta tavoite on edelleen pika- tai perusmatka. Kiskalentereita seuraamaan siis.

Otetaas taas

meinaan homma alusta. Edellisviikonloppu meni muilla mailla sangen hauskoissa merkeissä lomaillessa ja sen jälkeen tulikin sitten flunssaviirus vähän turhan tuttavallisesti seuraan. Eli pientä kuumetta yms ollut riivaamassa. Tarkoittaa jo kahden viikon taukoa treeneissä, not guud. Paitsi että kuume, pienikin, vie voimat niin tekisi mieli hyppiä seinille liikkumisen puutteesta. Bonuksena passiivinen olotila on tuonut tullessaan vanhat selkävaivat. Jee. Mutta minkäs teet. Pakko nyt vaan malttaa mielensä ja parantua kunnolla, ettei saa taas jotain kolmen kuukauden astmayskää tähän perään kaupantekijäisiksi.

Kelitkin antaa jo lupausta keväästä eli jahka tämä tauti on häädetty niin työmatkatkin siirtyy taas bussista fillarin selkään. Eihän se matka kummoinen ole, mutta lisätuntuma polkemiseen + ekstra-annos raitista ilmaa päivässä ei tee pahaa. Vielä mennään vanhalla kunnon maastohärpäkkeellä lumenjämien ja tappajasoran keskellä, mutta fillari- yms messuille pitänee mennä tosissaan ettimään uutta dynaamisempaa kulkupeliä treenikaveriksi.

Jos alkuviikosta pääsisi taas varovasti aloittelemaan... Tuntuu että tauko on romahduttanut kunnon, vaikka järki tietää että eihän se perusta nyt parissa viikossa mihinkään häviä. Onneksi se tavoite on kuitenkin vasta loppukesästä, tässä on aikaa säätää ihan riittämiin.

Olkapäätä (tervettä) kaivatessa

Viikonlopun rokkailut sujui harvinaisen rauhallisesti, ei tullut hiki pintaan rokatessa kun oli kinkereissä niin vaisu meininki. Samalla olkapää sai kaivattua lepoa.

Maanantaina intervellispinning ja oli taas semmonen flow-tila päällä että moido! Sykemittarin lisäksi pitäisi olla joku endorfiini- tms. mittari, olis hauska nähdä miten pilvissä lukemat noin onnistuneen tunnin jälkeen on.

Tiistaina voimailu ja sieltä se taas tuli, olkapääkipu. Tieteellisentäsmällisen analyysin tulos: punnerrukset yläkroppa steppilaudalla ei sovi mun vartalolle. Lihaskipua se ei ole, lienee ennemminkin ollut jonkun jänteen tai nivelen, mitä niitä osia nyt on, muljadus väärille raiteille. Pitää kehittää joku korvaava liike, jottei tästä tule kesto-ongelmaa. Vähän kyllä huolestuttaa eettä joko sitä on taas yks paikka kropassa joka alkaa siirtyä eläkkeelle.

Muuten treeni meni varsin mallikkaasti, jopa kilon suuremmilla painoilla kuin tähän asti. Kilon lisäys kuulostaa naurettavan pienelle, mutta kun ohjelma on varsin rivakkatahtinen ja kaikki liikkeet jokseenkin kokonaisvaltaisia/aerobisia, etenkin keskikroppa tekee paljon töitä, niin kyllä se vaan tuntuu. Myös tuloksissa. Parikin kommenttia on lähiaikoina tullut painon pudotuksesta, siis ei kehotuksena pudottaa vaan että "sää olet laihtunu" (kokonaista 1 kilo kadonnut), mutta ilmeisesti on tapahtunut just se mitä pitääkin eli läski alkaa muuttua lihakseksi. Veden muuttumista viiniksi vielä odotellaan. Painohan on noin muuten sivuseikka, varsinkin kun sen kanssa ei ole eikä ole ollut suurempaa ongelmaa. Tosin helpompihan se on vähän kevyempää kroppaa liikuttaa, eli siitä pudotuksesta nyt haittaakaan ole. Kunhan se on vaan sitä höttöä mikä häviää.

Eilen oli raikkaan talvisen (lue: kuolo meinasi korjata kun oli niin kylmä tuuli) juoksulenkin vuoro. Jos GPS:n lukemiin on uskomista niin lenkin pituus n. 13 km ja tunti 40 min suunnilleen meni aikaa. Alhaisilla sykkeillä jolkottelu vaan on välillä haasteellista, kun musiikki vie mennessään. Oli pakko yksi Mokoman biisi vetästä vähän lujempaa, jäistä maankamaraa uhmaten.

Tänään on taas voimailun vuoro, saas nähdä mitä olkapää sanoo. Sitten koittaakin muutaman päivän liikuntalepo: tytöt lähtee kevätretkelle Hampuriin bändejä ja muita kulttuurikohteita kattelemaan...

Takapakki. Taas.

Urheilija ei tervettä päivää näe. MOT. Maanantaina sain paikan intervalli-spinninngtunnilta (ent. extreme) ja sehän oli taas settiä. Lujaa mentiin, ohjaajan sanoin "tässähän ei siis ole mitään järkeä" eli ei intervalleista tietoakaan, täysillä alusta loppuun. Se palveli kyllä vallan mainiosti viikon yhden vauhtikestävyystreenin tarpeita. Tunnilta poistuin siis varsin tyytyävisenä.

Tiistaina oli voimatreenin vuoro, mutta sen aikana sattui jotain, koska treenin jälkeen olkapäätä juimi ikävästi. Keskiviikon huilasin ja eilen torstaina oli taas voimailun vuoro (vaikka väsytti aivan tolkuttomasti, jopa niin että oli pahoinvoiva olo). Treeni menikin ihan ok, mutta sen jälkeen olkapää oli taas astetta huonompi. Kylmägeeliä ja särkyvoidetta on laiteltu, mutta damn, ei auta. Se on pakkolepo edessä. Lienee joku pieni revähtymä tms lihaksessa ja sen paranemiseen tuskin on oikotietä. Lenkille menoa tänään vielä harkitsen mutta ei se olkapää siinäkään kyllä lepää. Ja kelikin on aika HC: jäätä ja sen päällä pakkaslunta -> tapaturmaosasto kutsuu helposti.

Noh, tuskin tämä projekti tähän kaatuu, aikaahan tuonne elo-syyskuulle vielä on ja pohjan rakennus on hyvällä mallilla. Ja sikäli tämä pakkoloma treenauksesta tulee hyvään saumaan, koska nyt viikonloppuna on hevimetalliohjelmaa Helsingin Kaapelitehtaalla http://www.fme.fi/ , ja se taas omana urhielulajinaan saattaa viedä parikin päivää. Sekin harrastus kun pitää ottaa perusteellisesti, ankaran treenin jälkeistä lepoa unohtamatta... Rock \,,/

Loikka eteenpäin

Tai ei nyt liioitella, ehkä vaan vähän tavallista pitempi askel. Kehitys kehittyy, näköjään portaittain. Kuukauden päivät PK-kautta takana ja välillä käynyt mielessä että näinköhän tämä tästä etenee. Mutta halleluja! Ihme tuli esiin tänä viikonloppuna. Eilisellä uimakeikalla huomasin, että mähän jaksan vaparissa pyörittää käsiä kutakuinkin "pehmeästi", yhtenäisenä liikkeenä, kun tähän asti käsivedot on voimien puutten takia olleet jotenkin nykiviä.Voimaharjoittelu tuottaa tulosta!

Ekat puoli kilometriä oli kyllä taas tervanjuontityyppistä rämpimistä, enimmäkseen ilmeisesti astmaoireitten syytä: kloorihuuruinen kostea halli-ilma: keuhkot ei kiitä. Kilometrin paikkeilla se kuitenkin aina tulee, flow-tilan tyyppinen olotila, jossa tuntuu, että altaassahan jaksais kauhoa ties kuinka pitkään. Maltoin kuitenkin jättää taas vähän vajaaseen pariin kilsaan.

Toinen varsin mukava yllätys oli tämänpäiväinen juoksulenkki. Tuoreen lumen päälle lorotti yön vettä, eli vastassa oli potentiaalinen pääkallokeli. Päätin kuitenkin mennä kokeilemaan onnea, varmasti puhelin mukana että voi sitten soittaa jonkun korjaamaan raadon pois kun on vetänyt lipat, muljauttanut nilkkansa ja kolauttanut päänsä (kallo umpiluuta = tuskin tuntuu missään), mutta keli olikin ihmeen pitävä. Loskaa toki oli niin että puolisen litraa vettä loisku tossuissa jo ekan parinsadan metrin jälkeen, mutta ei haitannu. Ja ihmeitten ihme, puolitoista tuntia PK-sykkeellä meni - tohtiiko sanoa ääneen - helposti. Nilkat ja polvet hiukan juimi, mutta muuten olis hyvin vaikka puoli tuntia voinut vielä jolkotella. Mukavaa!

Spinningin suhteen meinasin tehdä muutoksen ja vaihtaa keskiviikon kahden tunnin setin maanantain intervallituntiin. Keskiviikon tunn(e)illa sykkeet on pysyneet yllättävänkin alhalla (enimmäkseen PK-alueella), eli voisi vaihtaa yhteen kunnon vauhtikestävyysrykäykseen viikossa. Saas nähdä pääseekö tunnille, nyt vielä varasijalla 6, eli valtavan suosittu sekin tunti on, kuten kaikki The Gurun tunnit. Jos ei onnaa niin tulee ehkä lepopäivä ja sitten tiistaina voima ja keskiviikkona se tuttu spinningsetti (ne tunnit on toki myös jo varattu varmuuden vuoksi.

Varsin hyvä fiilis aloittaa seuraava treeniviikko.

Takapakki

Tuli viikon tauko treenaamiseen, joku flunssan tapainen riivasi. Toisaalta kun on taipumusta astmaan kyse saattoi olla myös siitä, että pakkasen ja tyynen sään takia hiukkaspitoisuudet Stadissa ylittivät loppuviikosta raja-arvot selvästi. Pientä esimakua kevään pölykeleistä :-/

Koska mitään kunnon flunssaa ei tullut - osuutta saattaa olla myös reilusti nautituilla kielletyillä aineilla eli astmalääkkeillä - uskaltauduin eilen taas spinningiin. Mietin että pitäisikö varovasti mennä vaan yksi tunti mutta, nääh, kahden tunnin setti vaan! Ja hyvinhän se meni, sykkeet ei kohonneet tavallista enempää, henkeä ei ahdistanut ja muutenkin kelpo setti. Aineenvaihdunnassa ilmeisesti vähän oli jotain häikkää kun normaalisti hikoilee noroina, mutta nyt hädin tuskin sai hien pintaan. Tähän oli varmaan osasyynä kuivahko pakkaskeli, tai toisaalta toinen "perusvaiva" eli omasta tahdosta riippumaton liian vähäinen uni. Tiedä häntä.

Nyt siis taas ruodussa ja tänään voimaharjoittelun vuoro. Viikonlopun kelejä tässä myös jännäilen, olisiko esim. sunnuntain lämpötilan puolesta sopiva juoksulenkille. Ja lämpötilaa suurempi jännäyksen kohde: onko liian liukasta juoksemiselle? Kevyen liikenteen väylät kun näyttää olevan peilijäätä, sekaan on kyllä viskelty soraa, mutta se on uponnut pieniin poteroihinsa ja ilkkuu liukastelijoille sieltä käsin. Ja tähän aikaan vuotta ei enää maks vaivaa hankkia nastalenkkareita, keväthän on ihan just täällä... Optimismia ilmassa.

PK eli peruskauraa... vai miten se oli?

Nyt on treenattu The Gurun ohjeitten mukaan pari viikkoa, tähtäimenä rautainen peruskunto. Viikko-ohjelma on mennyt sitten viime kirjoittelun varsin kurinalaisesti näin:

- ma voimaharjoittelu
- ti lepo
- ke 34 min + 75 min spinning (tai cycling, mikä nyt on sitten virallinen ja/tai oikea termi)
- to voimaharjoittelu
- pe lepo
- la uinti noin 2 kilometriä/50 min
- su lenkki PK-sykkeellä 10 minuutilla viikossa aikaa pidentäen, nyt lukema 1h 20 min

Tänä viikonloppuna juoksu oli lauantaina ja uinti sunnuntaina. Tänään meni uimahallilla kolmisen varttia, mutta koska en vaivautunut laskemaan matkaa arvio on jotain 1,8- 2 km väliltä. Vaparia lähes koko matka. Jonkun pitäisi kehitellä joku mittari altaan pääähän/reunalle, joka mittaisi matkaa niin ei tarvitsisi vaivautua itse laskemaan, on se niin puuduttavaa hommaa. Tässä kohtaa kun ei sykemittaristakaan ole apua. Anyone?

Ja nyt tulee ekat narinat Suunto t4c:lle: se ei suostu mittaamaan sykettä uima-altaassa eikä senpuoleen sitten kalorikulutustakaan, mikä olisi kauhean mukava tieto. Etenkin sen takia että voi heti treenin jälkeen lukemiin vedoten mättää ruokaa hyvällä omallatunnolla, ettei VAAN pääse laihtumaan. Pitänee kaivella keskustelupalstoja ja Suunnon sivuja tuon mittarin uima-allastoimimattomuuden takia, vähän nyppii ettei se nyt pelitä. Tai sitten vika toimimattomuuteen löytyy yksinkertaisesti lähetinvyön sisäpuolelta...


Suurimmat muutokset aikaisempaan treenauksen ovat olleet tämän uuden lukujärjestyksen myötä juoksun hidastaminen PK-sykkeelle (ja lenkkien pidentäminen joka kerran hiukan) ja uusi voimaharjoitteluohjelma. Viikon ainoaan spinningkertaan olen säästänyt viikon ainoan vauhtikestävyystreenin, mutta niin että alle ensin 45 min PK-tahtiin ja sitten jälkimmäiset 75 min voi irroitella täysillä. Ja kyllä lähtee!

Huomenna pitäisi lukkarin mukaan olla voimapäivä mutta muitten menojen takia huominen on liikkumisen suhteen lepopäivä ja tiistaina sitten voimailua. Jos vaikka huomenna ehtisi pyörähtää kaupoissa etsimässä uutta treenitrikoota ylle, vanhat alkaa olla sen verran kulahtaneita että jo kohteliaisuudesta muita salillakävijöitä kohtaan.

Offtopic-nootti: aika pullamössö-laji on tullut itselle valittua, jos vertaa esim. viikonloppuna nähdyn Wrestler-leffan hommiin. Uskottavan oloinen ja karu kuvaus ammattipainin maailmasta. Seuraavan kerran kun tuntuu että jotakin paikkaa vähän sattuu tai treeni on liian vaivalloista niin pitänee palautella mieleen Randy "The Ram" Robinsonin olemus eräänkin matsin jälkeen pukuhuoneessa.

The Gurun tapaaminen, osa 1

Eilen oli eka tapaaminen The Gurun aka personal trainer Markus Karppisen kanssa. Ja rytinällä tuotiin maan pinnalle: vanhat treenisysteemit saa kyytiä ja sitähän sain mitä tilasin. Ihmetyttää vaan että miksen aikaisemmin ole älynnyt kysyä asiantuntijalta apuja. "Kyllähän mää siis vuosia kaikenlaista treenanneena tiedän miten tää homma menee". Juupa juu.

Ensin syynättiin reilun vuoden takaisia Kisakalliossa tehdyn kuntotestin tuloksia, lähinnä siitä irtosi lähtökohtaset sykerajat eri treenialueille (palauttava, peruskestävyys, vauhtikestävyys). Seuraavaksi käytiin läpi tavoitteita ja kokonaisuutta. Näillä näkymin kun H-hetki olisi heinäkuussa niin ensin peruskestävyys kuntoon, reilu 8 viikkoa, sitten siirrytään treenamaan enemmän vauhtikestävyysalueelle ja viimeksi muutaman viikon tiukka rutistus, mitä se sitten loppuviimeksi tuleekaan tarkoittamaan... 1/4 triathlon kun on suht lyhyt niin lujaakin pitäisi pystyä sitten polskimaan/polkemaan/kipittämään. Tässä vaiheessa alkoi kuulostaa jo sille että nyt puhutaan ihan oikeasta urheilusta. Guruhan puhui tavoitteesta koko ajan kisana kun itse olen mieltänyt sen tähän asti vaan harrastelijamaisena puuhasteluna. Hmm, pitääkö tässä nyt oikein vielä jotain aikatavoitteitakin alkaa asettamaan, sen sijaan että päämääränä olisi selvitä yhtenä kappaleena ruljanssin läpi??

Treenin pääosa tulee nyt sitten seuraavat pari kuukautta olemaan peruskestävyystreenaus. Lenkit, pyöräilyt ja uimiset PK-sykealueella, paitsi yksi treeni viikossa saa mennä vauhtikestävyystahtiin. Uiminen menee helposti PK-tasolle mutta spinningin ja juoksemisen kanssa pitääkin sitten tehdä isompi muutos. Juoksumusiikit ensiks uusiksi siis, koska nykyisten kanssa lähtee homma väistämättä räpylästä. Ja lenkin pituuttakin pitäisi joka viikko kasvattaa n. 10 minuutilla eli jos tällä viikolla menene tunnin setin niin 8 viikon päästä pitäisi olla sitten jo yli kahden tunnin lenkki. Huh... Pitää oikeasti alkaa vahtaamaan sitä sykemittaria - kiitos Joulupukki - ja sit vaan välillä kävelyks jos alkaa mittari piipittää. Viikon vauhtikestävyystreenikerran päätän uhrata spinningille. Meinaan jos ämyreistä huutaa Till Lindeman niin enhän mä missään PK-alueella pysy, hää viep mennessään!

Treeniviikon ohjelma näyttäis olevan: ma voimaharjoittelu + mahdollisesti joku kevyt jumppa, ti lepo, ke 75 min spinning, to voimaharjoittelu, pe lepo, la unti ja su juoksu. Joustonvaraa onneks on, koska voimaharjoittelun voi yhtä hyvin tehdä myös jonkun aerobisen päälle ja uinnin ja juoksun paikkaa voi vaihtaa keskenään. Työmatkoja tulee myös edelleen pyöräiltyä varmaankin 2-3 kertaa viikossa.

No niin, kokonaisuus paketissa. Sitten seurasi tapaamisen konkreettisempi osuus eli uuden voimaharjoitteluohjelman opettelu. Minä lämmitelemään crosstrainerilla siksi aikaa kun The Guru meni kirjoittelemaan ohjeita. Vaihtoehtona on toiminnallinen harjoitus tai perinteisempi paikkaharjoittelu. Tässä vaiheessa keskityn toiminnalliseen versioon, jotta tulee kunnolla vaihtelua siihen vanhaan treenausmalliin. Ohjelman pääpaino on keskivartalon kiusaamisessa, mikä ei ollenkaan huono juttu, vaikkei olisi mitään kisaakaan tavoitteena. Sikspäkki kesäksi kaupan päälle...? No ei nyt mennä asioitten edelle.

Mutta piru vie että voi kahden ja kolmen kilon käsipainot olla painavat! Ennen väänsin kymmenien kilojen painoilla vanhalla tottumuksella niitä samoja liikkeitä viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen eikä mitään kipeytyneitä lihaksia - eikä kyllä mitään kummempaa kehittymistäkään. Ja nyt tehtiin näennäisesti tosi helpon/kevyen näköisiä liikkeitä noilla pienillä painoilla ja osin jumppapalloa ja steppilautaa käyttäen ja kyllä vaan on tänään persaukset, jalat ja vatsalihakset kipeenä! Harjoitteluvaiheessa kyllä tunsin itseni Suureksi Valkoiseksi Valaaksi, joka koostuu enimmäkseen hyytelömäisistä aineksista. Setti on kuntopiirityyppinen eli about minuutti kutakin liikettä (yhteensä 7 kpl), väliin minuutin juoksu Bosu-puolipallon päällä (huvitan muuta salikansaa koikkelehtimisellani) ja sitten sama setti uudestaan, 2-4 kertaa. Jonka jälkeen noutaja saapuu. Eilen kykeni hädin tuskin kaks kierrosta menemään mutta jos parin viikon päästä menis jo kolme, nälkä kasvaa syödessä...

Valtavasti uutta intoa tuli The Gurun ohjeista, enemmän ehkä laadulliselle puolelle kun ei toi liikkumismotivaatio sinänsä ole ollut mikään ongelma. Nyt tässä tahkoamisessa on joku tolkku. Ja bonuksena eilisellä salivisiitillä lisäpotkua toi se että joku Hieno Ihminen henkilökunnasta soitti Turmion Kätilöitä!!! Mahtavaa! Eilisessä adrenaliinihöyry-hyytelötilassa en muistanu mutta pitänee seuraavalla käyntikerralla antaa positiivista palautetta aiheesta, jos vaikka ei jäisi yhteen kertaan.

Tänään oli sitten uintipäivä, kolme varttia tuli polskittua, hiukan vajaa pari kilsaa. Seuraavaksi pitänee alkaa kaivella treenimusiikkiarkistoa ja virittää huomista lenkkiä varten uuttaa, hidastempisempaa musiikkia. Tahdin hidastaminen kaiken kaikkiaan tonne PK-sykealueelle on adhd-henkiselle ihmiselle hiukka hankalaa mutta eiköhän se, päivä ja treeni kerrallaan, kun kovasta kallosta huolimatta vihdoin uskon että se kannattaa.

Niin ja seuraava The Gurun virallinen tapaaminen on joskus parin kuukauden päästä, muttaa piiskannee myös spinning-tunneilla ja muutenkin salilla samaan aikaan pyöriessä tässä välillä.

Treenikaverit

Joukkueurheilijaa/liikkujaa minusta ei sitten tullut. Eli olen ilmeisesti jonkinmoinen erakkoliikkuja perusluonteeltani. Lähin kontakti treenikavereihin tuli aikanaan karatessa, joko lyömällä, potkimalla tai muuten vaan painimalla. Oi niitä aikoja. Nyttemmin liikun mieluiten yhdessä yksin, josta spinning on hyvä esimerkki. Jokainen keskittyy omaan tekemiseensä pimeässä salissa, mutta jostain syystä se tuskan jakaminen tuo koko hommaan mielekkyyttä. Samoin uimaan on mukava mennä kaverin kanssa, saunassa voi rupatella mukavia mutta altaassa kumpikin tekee omat treeninsä. Sen sijaan juoksulenkillä tai punttisalilla olen mieluiten oma yksinäinen yrmeä itseni ja keskityn täysillä siihen mitä teen, mieluiten musat korvilla. Älä häiritse!

Tähän on tulossa tosin muutos: paikalliseen triathlon -seuraan olisi tarkoitus liittyä asap, koska kokeneitten harrastajien vinkkejä ei tietenkään mikään korvaa.


Musiikki

Ilman musiikkia tästä koko hommasta ei tulisi mitään ja se on Personal Trainer Nro 1. Ja aika raskailla mennään, esim. lenkkimusa sisältää tällä hetkellä mm. Turmion Kätilöitä, Arch Enemyä, Mokomaa, Kotiteollisuutta, lisää Turmion Kätilöitä, Nightwishia, Painia ja vielä vähän Turmion Kätilöitä. Sanoituksia jos alkaa kuuntelemaan niin synkkää tavaraa, negaatiosta voimaa siis. Kait. Joku urheilu- tai muu psykologi osaisi sanoa tähän varmaan paljonkin ja tarvittaessa lähettä oikealle osastolle eheytymään.

Spinningissä ikisuosikki on Rammstein ja vakiotunnit onkin valikoituneet hyvin pitkälle ohjaajan paitsi ammattitaidon myös musiikkimaun perusteella. Pirtsakat naisohjaajat Aerobichits 2001 -kokoelmineen saavat mielestäni painua pitkälle. Ja lujaa! MIKÄÄN ei ole sen kamalampaa kuin puhkisoitettu Bon Jovi diskoversiona tai donnasummerit ja muut muinaiset discohitit pirtsakkana mikkihiirinopeudelle vedettynä aerobicversiona AAARGGHH!!!! Seuraavan kappaleen laite vetelee punaisella tätä aihetta sivuttaessa.


Sykemittari

Joulupukki lienee pohjimmiltaan piiskuri tai muu sadisti, kun toi tämmösen Suunnon t4c härpäkkeen lahjaksi. Tähän asti olen ollut sitä mieltä että "mitään mittareita tarvita, kele, mennään niin lujaa kun pääsee ja that's it" mutta niin se vaan tämäkin jäykkä niska kääntyy. Hitaasti. Meinaan ei olekaan ihan virta päälle ja sitten lenkille -homma vaan vaatii syvempää perehtymistä ja opiskelua ja koekäyttöä ennenkuin siitä saa jotain tolkkua. Ja siihen eioikein kärsivällisyys tahdo riittää...

Mutta joku pieni gadget friikki minussa asuu, koska en voi enää kuvitellakaan miten sitä ennen käytiin lenkillä ilman kahta GPS-laitetta??? Koska tokihan lenkit pitää tallentaa myös Nokia Sports Trackerilla (puhelimessa, ja siinähän on myös musat), jotta voi myöhemmin katsoa kartasta missä sitä on menty ja miten lujaa.

Personal Trainerilta toivottavasti saan myös vähän opastusta tähän sykemittarin käyttöön, koskaominaisuuksia on valtavasti ja tällä tietämyksellä en kyllä osaa valita niitä järkevimpiä omaan käyttöön.


Muut vermeet

Tekstiiliurheilulta ei voi välttyä koska kyllä se vaan niin on että kun on lajiin ja omaan kroppaan sopivat jalkineet ja muut vermeet niin treenaaminen on paljon kivampaa, kelillä kun kelillä. Eikä haittaa jos romppeet vielä näyttääkin hyviltä. Valitettavasti laatu ja hinta kulkee käsi kädessä mutta aleista onneksi tekee usein hyviä löytöjä.

Kun lajeja on valikoimassa useampia niin väkisinkin tuota roinaa ja rompetta, rätei ja lumpui tuppaa kertymään. Ensimmäisiä juoksusukkia ostaessa tuli väistämättä mieleen kohtaus muinoisesta Parempi myöhään -tv-sarjasta jossa Pentti Siimeksen esittämä mieshenkilö paniikissa etsi kotoa suunnistussukkiaan, ku ei kerta kaikkiaan VOI mennä suunnistamaan ilman suunnistussukkia... Ja vähän hävetti. Mutta kun on kokeillut muotoiltuja juoksusukkia niin ei ne kolme kympillä Niket enää tunnu hyville. Juu, mitäs me hyväosaiset, tiedetään...

Kevään iso hankinta tulee olemaan uusi maantiefillari, vanhan perusmaasturin jatkaessa edelleen muissa tarkoituksissa. Useampia nettilinkkejä on seurannassa tämän tiimoilta mutta tätäkin kautta vinkkejä otetaan vastaan, kiitos.