Varma kevään merkki: asfaltti-ihottuma :-)

Aah mikä ilma ja mukava 30 kilsan (edelleen) tutustumislenkki Italialaisen Hurmurin eli Mr B:n kanssa. Paitsi fillaria myös härkää sarvista ja uudet kengät jalkaan ja päätös että nyt mennään lukoilla vaikka nykyisissä polkimissa on toinen puoli lukoton. Uudet kengät on ulkopohjaltaan kivikovaa ja liukasta materiaalia (joku muovisekoite vissiin) ja perkeleellisen liukkaat, ja muutenkin tietysti kävelyyn sopimattomat kun lukkomöykky on keskellä päkiää. Eli eka vaaaran paikka kaatua on kun roudaa fillaria olalla 4 kerrosta rappuja alas ja ulos... Ylle myös uudet pyöräilyshortsit ja yläosaan vaan pitkähihainen paita ja riski että mereltä puhaltava tuuli saa huurteeseen. Mutta ei, oikein sopiva asuvalinta mahtavaan aurinkoiseen päivään.

Reitti vanha tuttu Kaivari-Pohjoisranta-Sörkkä-Kulosaari-Hertsikka-Laajasalo ja takaisin. Sörkkään astihan se on sitä kaupunkitakkuamista mutta sitten alkaa olla muutamia suoria missä pääsee vähän päästelemään höyryjä. Maht!

Satulan säätelyssä meni omat hetkensä kun koitti etsiä oikeaa korkeutta ja koittaa saada satula myös pysymään paikallaan, en vissiin ensin oikein uskaltanut runtata ruuvia tarpeeksi tiukkaan ja penkki valui pikkuhiljaa alaspäin. En tunnusta että paino olisi syy tähän! Sitäpaitsi Kisakallion Inbody-mittauksen mukaan paino-indeksi on normaalin rajoissa, lihasmassaa jopa hiukan normaalia enemmän ja rasvaa mistä pitäisi päästä eroon "vaan" 3,4 kiloa. Nih!

Kun tunnin olin pyörinyt idän suunnassa niin oli aika kurvata kotiin päin. Skattalle asti kaikki meni hyvin mutta sitten kohtaloksi koitui tietyömaakaivanto (asfallti pois, jyrkät reunat ja nyrkin kokoisia TERÄVIÄ kiviä) + turistilaumaa + tietyömaaheppuja kivihommissa -> päätöksenteko venyi liikaa "pitäiskö irrottaa jalat lukoista ja taluttaa vai miten tästä sumasta mennään?" ja vauhti pääsi hidastumaan enkä kiskonut jalkoja irti tarpeeksi ajoissa ja tadaa: nurin. Pahoittelut vaan vielä kerran sille mimmille joka jäi puoliksi alle mutta samalla mukavasti hidasti nurin menoa... Lopputulos: pari venttiä polvessa (onneks oli lyhytlahkeiset housut, muuten ne ois hajonnu :-) ja kuhmu kyyynärpäässä ja tietty kolhiintunut itsetunto. Mikä tietysti tärkeintä Mr B:lle ei käynyt kuinkaan. Opetus: ÄLÄ yritä ajaa keskustassa tietyömaakaivantojen, edes niitten ihan matalien yli, vaan suosiolla pois filarin selästä ja taluttamaan vaikka fillarikengillä köpöttely onkin nuivaa. Mutta kevät on siis takuuvarmasti täällä jokavuotisen asfaltti-ihottuman tuomana! Jotenkin välittömästi tuli mieleen Diablon biisi Read my scars. Meinaan niitä alkaa olla kiitettävä kokoelma kun nurin on tullut mentyä kakarasta saakka about vuosittain eri keinoin: fillarilla, mopolla, rullaluistimilla, prätkän kyydistä singahtamalla jne jne. Tohelo mikä tohelo ja taattu suojelusenkelien (ken niihin uskoo) työllistäjä.

Muutoinhan lenkki oli mitä mainoin ja fillari tuntuu taas asteen omemmalta, pientä säätöä vielä ja avot. Huomenna on vuorossa fillarilenkki + juoksu + punttitreeni viiko-ohjelman mukaan. Viikon työkeikan takia ei tällä viikolla ole pääsyt ihan kaikkea suunniteltua tekemään mutta sentään testin lisäksi pari tunnin juoksulenkkiä ja yhden punttitreenin ma-pe välillä. Ens viikolla taas The Gurun suunnitelman mukaisesti. Ja nyt apteekkiin ostamaan desinfiointiainetta ja Bepanthenia, veikkaan että tämä ei ole ainut kerta tänä keväänä/kesänä kun niille on käyttöä...

Testingtesting

No nyt on dataa, meinaan missä se kunto on (siis näkikö kukaan, menikö se tästä ohi?). Maksimikestävyystesti Kisakalliossa tehty (kiitos Lauri) ja päällimmäinen fiilis että perhana, oisko sittenkin saanut tiristettyä vielä vähän enemmän irti itestään? Ei mitään suuria yllätyksiä sentään. PK-alue vaan on aavistuksen alempana kuin mihin sen oli ikivanhojen testien perusteella arvioinut ja näinollen on tullut PK-treenit vedettyä vähän liian korkealla sykkeellä. -> kurinpalautus ja juoksumusat uusiksi eli sori Kärmiön Tutilot, nyt joudutte hyllylle vähäks aikaa kun villitsette liikaa. Doomiako tässä on alettava kuuntelemaan että malttaa mennä tarpeeksi hitaasti...?

Positiivinen uutinen oli se että palautuminen tapahtui nopeasti ja PK/VK-alueiden rajalla oli "pykälä" missä pysyi yllättävän sitkeästi ennenkuin syke lähti kiipeämään ylemmäs. Eli ilmeisesti vahva alue siinä mihin juoksun ja rivakoitten cycling-tuntien treenit on osuneet.

Olen siis tullut todistetuksi ja vakuutetuksi että sitä saa mitä tilaa tässäkin asiassa ja uskon viksumpaani eli ammattilaista ja ruuvaan treenit oikealle alueelle. Ugh.

Oooh, italailainen hurmuri is here!

Tuossa se nyt nököttää eteisessä, ihq italialainen hurmuri eli Bianchi Via Nirone 7 Tiagra! Ollut jo viikon mutta vaan kaks kertaa on ehditty ulkoilemaan ja tekemään tuttavuutta toisiimme. Neitsytmatka kaupasta kotiin oli ihmetyksen täyttämä: miten fillari voi olla näin kevyt? Ja miten sillä voi päästä näin lujaa?? Ja miten muutenkin VOI olla meno näin sujuvaa??? Sattu vielä olemaan suht lämmin ja keväinen päivä niin ooh ja iih sitä autuutta! Heti selvisi että maantiepeli oli oikea valinta: tämmöstä olen tietämättäni jo kauan halunnut. Mukaan kaupasta tarttui luonnollisesti muuta pientä sälää: pistosuojatut renkaat (samointein paikalleen laitettuna), vararengas, kypärä, parit polkimet ja kengät, pumppu, housut, pari lukkoa... Kiitos vaan Vantaan BikePlanetille hyvästä palvelusta!


Keskiviikkona oli treeniohjelmassa seuraava tai siis oikeastaan eka varsinainen lenkki, 1,5 tuntia. Hiukan nostin satulaa ennen reissun lähtöä mutta vieläkin oli vähän turhan alhalla - ja tohkeissani unohdin säätöavaimen kotiin. Sitä se ihastus teettää että on pasmat sekaisin :-) Täpinöissäni en jostain syystä ollut myöskään laittanut SportsTrackeria kunnolla päälle eli lenkki ei valitettavasti näy palvelussa. Punavuoresta lähtiessä mukava suunta oli kurvata Kaivariin ja siitä rantoja pitkin Pohjoisranta-Sörnäinen-Kulosaari ympäri-sama reitti takaisin. Matka ei ollut huiman pitkä, oisko ollu 15 kilsaa mutta tuntuman haku olikin se juttu. Havainto Kulosaaren sillalta: kevyt fillari + ei niin kovin painava polkijakaan + julmettu sivutuuli => ei hyvä... Pelkäsin että Tallinnan matalalle tästä päädytään... Mutta muna-asennossa vaan kädet tiukasti jarrukahvoilla ja kieli keskellä suuta ja ite keskellä pyörätietä niin en ajautunut edes rekan alle. Ja tämä ilmiö on ollut syynä myös siihen että perjantaina olisi ollut seuraava fillaritreeni ohjelman mukaan mutta tuuli oli vielä kovempi (bonuksena ah niin ihanan katu"pölyn" mukanaan tuoma hiekkapuhallusilmiö ja hädin tuskin plussalla oleva lämpötila) ja lenkille ei edes tehnyt mieli lähteä, vaikka toisaalta polttelikin :-/ Elän toivossa että viikon sisällä ilma alkais lämmetä ja pääsis fiilistelemään vähän paremmissa olosuhteissa, vihdoin. Nyt pitää tyytyä hetki vaan ihailemaan hurmuria ja suunnittelemaan tulevia reittejä.

Ens viikko meneekin työasioissa niin että treeniohjelmaa ei pahus vieköön pääse ma-pe pääse noudattamaan, korkeintaan juoksulenkille ja/tai punttitreenejä tekemään (hassua sinänsä kun viikko vietetään urheiluopistolla) mutta jos viikonloppuna sitten...

Viikon sisään on tapahtunut muutakin mukavaa treenauksessa: uintitekniikka nytkähti ison harppauksen eteenpäin! Olen tähän asti vaparia kauhoessa ottanut ilmaa vaan toiselta puolelta ja mm. Mike Finchin loistavan kirjan innoittamana päätin että jo nyt on per**** jos en saa aikaiseksi opetella hengittämään molemmilta puolilta. Tiistain uintitreenissä vaan päätin että nyt mennään, varmuuden vuoksi ensin matalassa päässä allasta jos välitön hukkumiskuolema uhkaa... Kokeilin ensin pelkillä käsivedoilla jalkakellukkeen avulla ja hittolainen, sehän lähti sujumaan melkein samantien! No joo, eihän se kovin tyylikästä vielä toisenkaan treenin jälkeen ole, mutta onnistuu enivei! Olin pelännyt että ilman otto vaan joka neljännellä käsivedolla saa valittömästi happikatoon mutta jostain syystä rytmi on jopa luonnollisempi. Siistiä!

Tänään oli normaali ohjelman mukainen 90 minuutin peruskestävyysjuoksu + voimatreeni siihen päälle, normikamaa. Sen vaan on huomannut että syödä pitää nykyään ihan älyttömästi ja koko ajan on silti nälkä. Mahtava motiivi treenaamiselle sillä mikäänhän ei ole niin kivaa kuin syöminen! Tai no ehkä pari muutakin asiaa ;-)

Ai niin ja huomenna on aerobiset yms. testit siellä Kisakalliossa eli suurella mielenkiinnolla odotan missä sykerajat nykyään oikeasti kulkee ja paljonko sitä rasva kropassa olikaan...http://www.kisakallio.fi/yritykset/testaus_inbody.html

2nd gear eli isompaa vaihdetta silmään

Se on vierähtänyt taas pari viikkoa tässä taas kuin huomaamatta - mutta ei hätää, ei tässä laakereilla ole levätty. Tietyllä tapaa kirjaimellisesti kun on pitemmän aikaa ollut ongelmia lepäämisen = nukkumisen kanssa, mutta tässä siitä vaan sen verran että jos ei nukuta (ja usko pois: kaikki, siis aivan kaikki konstit on kokeiltu) niin tokihan se treenaamista - ja muuta elämää - haittaa. Treenaamisesta kuitenkin pidän kynsin hampain kiinni, koska se pitää mielen ja kropan muuten kuosissa vaikka muuta ei sitten juuri jaksaiskaan tuon kroonisen väsymyksen takia. Ja ei, kyse ei ole ylikunnosta :-)

No mutta, uusi vaihde tuupattiin silmään viime viikon alusta kun treeniohjelmassa siirryttiin seuraavaan vaiheeseen The Gurun ohjauksella. Nyt on 8 viikon tarkka lukujärjestys, ekaa kertaa eläissäni on mikään treenaus näin tavoitteellista ja suunniteltua. Tulee ihan pro-olo!

Eri harjotteita on äkkiseltään laskettuna viikossa noin 7-9 kpl (!) ja silti pari lepopäivää viikossa. Eli juju on yhdistelmissä. Esim tämä viikko menee suunnitelmassa näin: ma lepo, ti uinti (2x50m x 10 + lämmittelyt ja jäähdyttelyt), ke pyöräily 60 min + juoksu 15 min + voimaharjoittelu, to lepo, pe uinti (sama setti kuin ti), la voima (jos siltä tuntuu eli voi olla myös lepo) ja su 80 min juoksu + voima. Mutta kun tuo pääsiäinen sulkee uimahallin perjantaina niin heti pitää soveltaa eli uinti to tai la. Tahti tästä viikkolta kiihtyy niin että esim. pitkä juoksu joka viikko vähän pitenee ja pyöräilyä tulee lisää ja muutenkin yhdistelmäharjoitukset lisääntyy. Syynä tietysti se että kroppa pikkuhiljaa tottuu noihin äkäsiin vaihdoksiin lajista toiseen. Lisäksi 9.5. kuvioon tuli bonuksena Helsinki City Run eli se viikko on luonnollisesti suunniteltu niin että juoksu kulkisi mukavasti ko. päivänä.

Varsinainen kisatavoite on vielä vähän auki... Nimittäin ainut perusmatkan kisa (1500 m/40 km/10 km) minkä kalentereista olen bongannut on 11.7. Kokkolassa ja samaan päivään saattaa kisakaverille osua toinen urheilutapahtuma. Kuusijärvellä Vantaalla olisi ilmeisesti 7.7. 750/20/5 kisa. Siinäkin riittäisi ihan varmasti selviytymistä mutta jotenkin kun on tohon perusmatkaan asennoitunut niin ei se 1/8 oikein tunnu sille mitä on lähtenyt hakemaan. Noh, seuraillaan mitä tuleman pitää.

Ja nyt on kuulkaa fillarikuume käsinkosketeltava! Tarjous yhdestä pelistä meinaan odottelee tuossa pöydällä. Nettikeskusteluja on luettu ja esitteitä plärätty ja siltä pohjalta (budjetin valitettavasti rajoittamana) koitettu tehdä päätöstä. Viimesintä sanaa ei ole sanottu mutta näyttäis sille että maantiepyörä tulee hankittua. Nyt jo kuulen mielessäni muutaman kommentin (se sanoo hep joka tunnistaa tästä itsensä :-) mutta antakaas mun sanoa kans:
a) uudella pelillä ei ole välttämätöntä tarvetta päästä ajamaan ympäri vuoden. Jos loskaan tekee mieli kyntämään, niin sen voin mainiosti tehdä myös vanhalla kunnon maasturillani, missä ei sinänsä ole mitään vikaa. Räntäsateessa kun kuitenkaan ei tee mieli tehdä mitään 100 kilsan lenkkejä, vaan talviseen raikastukseen riittää hyvin työmatkapolkeminen ja loppu sitten salilla ohjatulla tunnilla.
b) Jotenkin toisena vahvana vaihtoehtona oleva cyclocross tuntuu vähän kompromissille. Tätä on hiukka vaikea selittää, mutta näin vaan on. Mulla kun on edelleen se maasturikin käytössä.
c) Mä haluan kokeilla miltä tuntuu mennä LUJAA! Vuositolkulla pyöritystekniikkaa, nopeutta, voimaa jne. spinning/cycling-tunneilla hieroneena tekee mieli päästä kokeilemaan että liikkuuko ne jalat mihinkään jos alla on sen mahdollistava peli. Jos ei kulje niin sitten ei voi syyttää kuin itseään. Aina jotenkin noita maantiekiitäjiä ihaillen tuolla tien päällä katellu ja josko itekin pääsis siihen joukkoon. Tosin maantiefillari alla pitää sitten muistaa että kanttikiven lähestyessä ei oteta vauhtia ja tehdä näyttävää hyppyä sen yli, vaan hiljennetään hyvissä ajoin ja koitetaan olla rikkomatta vanteita.
Eli eiköhän noi plussat ja miinukset ole tiedossa mutta vaaka näyttää kallistuvan sinne maantiepuolelle. Eiköhän päätös tule tehtyä piakkoin, tarjous polttelee...

Muutoin varustusta on täydennetty uusilla lenkkareilla ja juoksutrikoilla. Näytti jo hetken sille että lyhyempään lahkeeseen saa vaihtaa ihan just mutta tämän päivän räntäsade näytti taas muuta. Kele! Tuli myös hankittua ja melkein kokonaan jo luettuakin Mike Finchin kirja Triathlon, an expert training companion ja onkin varsin kattava ja opus, ulkoasultaankin miellyttävä = riitävästi kuvia hyväkroppaisista huipputriathlonisteista ;-D Ei maar, ainakin aloittelijalle mahtava tietopaketti ja veikkaan että pitempään treenannutkin saa siitä jotain uutta irti. Oli mielestäni paras alan opus niistä neljästä, mitä Akteemisella oli tarjota. Nettihän on tietoa pullollaan mutta jotenkin kirja on niin verraton käyttöliittymä, että niitä aina tekee mieli hankkia pläräiltäväksi.