Viikon treenisaldo: ti uinti about 1500 m, to fillarointia (huolletulla ja ah melkein kuin uudella) maasturilla 20 km ja päälle juosku 5 km (kisamatkoja), pe uinti 1500m ja juhannussauna stadikalla, la maasturifillarointia 30 km ja päälle 5 km juoksu.
Lauantaina olin kylläkin uimakamat repussa menossa stadikalle mielessä jonkun sortin yhdistelmäharjoitus, ehkäpä koko kolmen setti, mutta kun olin fillarin saanut lukittua kaiteeseen (kyllä, myös rengas tällä kertaa lukkoon) ja aloin kaivella repusta kausikorttia niin kas, lahopää olin jättänyt sen kotiin, kuin myös maksuvälineet. Aikani sadateltuani omaa hölmöyttäni tuumasin että mikäs tässä, hyvä keli, hoidetaan sitten ainakin ne kaksi muuta osuutta. Kun kerran olin maasturilla liikkeellä niin päätin polkaista läpi HCR:n reitin, kun kerran oli siinä lähtöpaikalla jo valmiiksi. Varsin mukava reitti myös fillarilla, etenkin keskuspuiston hiekkatiet. Ja siinä matkalla oli tietty mukava muistella juoksun fiiliksiä. Pirun pitkälle vaan lenkki tuntui jostain kumman syystä.
Mutta tänään, ah, treeniviikon ja ehkä joko tähänastisen treenikauden huipentuma: eka uinti avovedessä uudella märkäpuvulla!! Kuusijärvelle pyrähdettiin treenikaverin kanssa ja ajettiin ensin fillarireitti autolla läpi (makeleita ei tällä kertaa otettu matkaan). Selkeä reitti, ehkä jopa minä saatan olla eksymättä sillä matkalla. Ja suoraa nättiä maantietä, sitä tässä on viime aikoina kaivannut kun ei ole ollenkaan hyvään ajotuntumaan päässyt Mr B:llä, keskustassa asujalle maantiepyöräily kun ei ole ihan mutkatonta - tai kanttikivetöntä, liikennevalotonta, ruuhkatonta, lasinsirutonta jne jne. Lähiö-/pikkukaupunkiasukin harraste siis. Ainakin sujuvampi niistä lähtökohdista.
Lajijärjestys ei ollut niin nuukaa tänään eli kun fillarireitti oli tsekattu autolla lähdettiin jolkottelemaan juoksuosuus läpi. Sekin varsin selkeä pätkä, loppu mukavasti järven ympäri. Sitten olikin jännitämäni hetken aika: hiukan hikeä alle saunasta, uikkarit ja kokovartalokondomi päälle ja järveen. Auringonottajat hiukka tuijottelivat kun siinä sinisissä kumipuvuissa lompsimme rinnakkain kun kaksi marjaa... Viikon takaisen Lohjan jääveden jäljiltä olin varautunut siihen että jalkaterät kohmettuu samointein mutta vesihän oli suorastaan mukavan lämpöistä (+15). Alku meni vähän jännittämisen takia hengen haukkomiseksi ja kirkkaan allasveden jälkeen musta järvivesi hirvitti, on aina hirvittänyt. Kun ei tiedä mitä siellä syvyyksissä lymyää... Kun vihdoin sain normirytmistä kiinni ja uskalsin painaa katseen pohjaa (jota ei siis näy mistä en ole varma onko se hyvä vai huono asia) kohti, alkoi uinti tuntua jopa mukavalle, lähes samanlaiselta kuin altaassa. Bonuksena vielä se että puku kannattelee mukavasti ja uinti on jopa helpompaa! Vähän pärsikimistähän se kuitenkin oli, varsinkin kun suuntaa piti aina aika ajoin kurkkia. Yllättävän äkkiä sitä lähti ajautumaan reitiltä ihan muuhun suuntaan kuin kohti poijuja mitkä pitää kiertää. Eihän sillä tänään suurempaa väliä ollut mutta jos kisassa aikoo jotain aikaakin tavoitella niin olisi syytä suunnistaa suht virtaviivaisesti. Nyt n. 750 metrin lenkkiin kaikkine räpiköinteineen, rintauintipätkineen, reitiltä ajautumisineen ja kaverin kanssa sanailuineen meni noin 20 min eli kyllä siitä muutama minuutti pitäisi pois saada kisassa. Jos 15 minuuttiin menisi niin olisin kovasti tyytyväinen ensikertalainen.
Ensi viikon tiistaina olisi jo mahdollisuus kisailla mutta otan sen vielä fiilistelyn ja kaverin huoltamisen kannalta ja pysyn alkuperäisessä suunnitelmassa eli 7.7. vasta ajanotolla. Tämän viikon lajitreenit ja yhdistelmät on osoittaneet että matkat sinällään ei tuota ongelmaa, peruskuntotreeni on tehnyt tehtävänsä, kuin myös tekniikan hiominen etenkin uinnissa. Fillaroinnissa haaste on se, etten vieläkään ole oikein sinut Mr. B:n kanssa, ja häntä tullaan varmasti ainakin vähän säätämään huollon yhteydessä, esim. ohjainkannatin pitäisi saada vielä lyhyemmäksi, toivottavasti löytyy sopiva palikka. Ihan varma en ole jatkuuko suhde vai onko vaan niin että runko esim ei ole mun kummallisille mittasuhteille sopiva. Mutta mistäs tuota tietää ennenkuin aikansa kokeilee.
Seuraavat pari viikkoa sujuu muutamien yhdistelmätreenien merkeissä, mahdollisesti myös parit voimat vielä, eihän tässä enää kummoisia kisaa silmällä pitäen pysty tekemään. Kisahan ei kuitenkaan ole mikään loppu vaan pikemminkin alku, tulee mitattua mikä on kuosi nyt ja mistä voi alkaa sitten parantamaan - jotain kohti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti