Oooh, italailainen hurmuri is here!

Tuossa se nyt nököttää eteisessä, ihq italialainen hurmuri eli Bianchi Via Nirone 7 Tiagra! Ollut jo viikon mutta vaan kaks kertaa on ehditty ulkoilemaan ja tekemään tuttavuutta toisiimme. Neitsytmatka kaupasta kotiin oli ihmetyksen täyttämä: miten fillari voi olla näin kevyt? Ja miten sillä voi päästä näin lujaa?? Ja miten muutenkin VOI olla meno näin sujuvaa??? Sattu vielä olemaan suht lämmin ja keväinen päivä niin ooh ja iih sitä autuutta! Heti selvisi että maantiepeli oli oikea valinta: tämmöstä olen tietämättäni jo kauan halunnut. Mukaan kaupasta tarttui luonnollisesti muuta pientä sälää: pistosuojatut renkaat (samointein paikalleen laitettuna), vararengas, kypärä, parit polkimet ja kengät, pumppu, housut, pari lukkoa... Kiitos vaan Vantaan BikePlanetille hyvästä palvelusta!


Keskiviikkona oli treeniohjelmassa seuraava tai siis oikeastaan eka varsinainen lenkki, 1,5 tuntia. Hiukan nostin satulaa ennen reissun lähtöä mutta vieläkin oli vähän turhan alhalla - ja tohkeissani unohdin säätöavaimen kotiin. Sitä se ihastus teettää että on pasmat sekaisin :-) Täpinöissäni en jostain syystä ollut myöskään laittanut SportsTrackeria kunnolla päälle eli lenkki ei valitettavasti näy palvelussa. Punavuoresta lähtiessä mukava suunta oli kurvata Kaivariin ja siitä rantoja pitkin Pohjoisranta-Sörnäinen-Kulosaari ympäri-sama reitti takaisin. Matka ei ollut huiman pitkä, oisko ollu 15 kilsaa mutta tuntuman haku olikin se juttu. Havainto Kulosaaren sillalta: kevyt fillari + ei niin kovin painava polkijakaan + julmettu sivutuuli => ei hyvä... Pelkäsin että Tallinnan matalalle tästä päädytään... Mutta muna-asennossa vaan kädet tiukasti jarrukahvoilla ja kieli keskellä suuta ja ite keskellä pyörätietä niin en ajautunut edes rekan alle. Ja tämä ilmiö on ollut syynä myös siihen että perjantaina olisi ollut seuraava fillaritreeni ohjelman mukaan mutta tuuli oli vielä kovempi (bonuksena ah niin ihanan katu"pölyn" mukanaan tuoma hiekkapuhallusilmiö ja hädin tuskin plussalla oleva lämpötila) ja lenkille ei edes tehnyt mieli lähteä, vaikka toisaalta polttelikin :-/ Elän toivossa että viikon sisällä ilma alkais lämmetä ja pääsis fiilistelemään vähän paremmissa olosuhteissa, vihdoin. Nyt pitää tyytyä hetki vaan ihailemaan hurmuria ja suunnittelemaan tulevia reittejä.

Ens viikko meneekin työasioissa niin että treeniohjelmaa ei pahus vieköön pääse ma-pe pääse noudattamaan, korkeintaan juoksulenkille ja/tai punttitreenejä tekemään (hassua sinänsä kun viikko vietetään urheiluopistolla) mutta jos viikonloppuna sitten...

Viikon sisään on tapahtunut muutakin mukavaa treenauksessa: uintitekniikka nytkähti ison harppauksen eteenpäin! Olen tähän asti vaparia kauhoessa ottanut ilmaa vaan toiselta puolelta ja mm. Mike Finchin loistavan kirjan innoittamana päätin että jo nyt on per**** jos en saa aikaiseksi opetella hengittämään molemmilta puolilta. Tiistain uintitreenissä vaan päätin että nyt mennään, varmuuden vuoksi ensin matalassa päässä allasta jos välitön hukkumiskuolema uhkaa... Kokeilin ensin pelkillä käsivedoilla jalkakellukkeen avulla ja hittolainen, sehän lähti sujumaan melkein samantien! No joo, eihän se kovin tyylikästä vielä toisenkaan treenin jälkeen ole, mutta onnistuu enivei! Olin pelännyt että ilman otto vaan joka neljännellä käsivedolla saa valittömästi happikatoon mutta jostain syystä rytmi on jopa luonnollisempi. Siistiä!

Tänään oli normaali ohjelman mukainen 90 minuutin peruskestävyysjuoksu + voimatreeni siihen päälle, normikamaa. Sen vaan on huomannut että syödä pitää nykyään ihan älyttömästi ja koko ajan on silti nälkä. Mahtava motiivi treenaamiselle sillä mikäänhän ei ole niin kivaa kuin syöminen! Tai no ehkä pari muutakin asiaa ;-)

Ai niin ja huomenna on aerobiset yms. testit siellä Kisakalliossa eli suurella mielenkiinnolla odotan missä sykerajat nykyään oikeasti kulkee ja paljonko sitä rasva kropassa olikaan...http://www.kisakallio.fi/yritykset/testaus_inbody.html