Jaahas, se on taas tovi vierähtänyt sitten viime raapustelun. Tässä välissä on tullut festaroitua, työmatkailtua ja sairastettua, urheilut on siis jääneet vähemmälle :-( Kaukana ollaan kunnianhimoisen treenisuunnitelman käytännön toteutuksesta, indeed.
Edellisviikonloppu meni ihan suunnitellusti kesän festarikauden avajaisten merkeissä Espoon Kivenlahdessa (rai rai!) ja hauskaa oli, joskin myös kylmää ja märkää vaikka fleecet ja goreteksit ja kumisaappaat oli messissä. Saldo: omituinen kurkkukipu josta ei ottanut selvää onko flunssaa vai siitepöly + kylmetys -peräistä.
Maanantaina pitikin sitten singahtaa työreissulle, tosin kovin urheilulliseen ympäristöön eli Lohjan Kisakallioon. Siellä viikon liikuntasaldoksi tuli ma tunnin rivakka kävely metsässä + punttitreeni, ti puolen ja tunnin kävelylenkit, ke tunnin kävelylenkki. Maisemat metsässä oli kyllä hienot. Tiistaina leikin urheilutoimittajaa haastattelemalla olympiamitalisteja Sanna Steniä ja Minna Niemistä + valmentajaansa Ilonaa & tiimiläistä Ullaa. Ulla ja Ilona vetivätkin sitten porukallemme mukavan kirkkkovenekisan Lohjanjärven selällä josta itse en kyllä päässyt nauttimaan koska toimin järjestävänä seurana. Mutta hauskaa oli, kylmästä ja sateesta huolimatta. Märkäpuku oli pakattu mukaan mutta keskiviikkona kun saunasta kävi heittämässä talviturkin järveen tuli todettua että ehei, en kyllä lähde sinne jääveteen vielä treenaamaan, hyvä ettei jalat jäätyny sillä muutaman sekunnin pikavisiitillä. Pitänee kesän (jos semmonen siis tänä vuonna tulee) jälkeen jatkaa ulkovesissä plutaamista syksyyn (talveen?) jotta vilukissa tottuisi näihin arktisiin vesistöihin, ens kesän, eli 2010 triatlooneja silmällä pitäen. No, mielessä kävi kuitenkin että josko sitä ehkä sitten torstaina koittaisi sitä märkäpukua, edes sen verran että menee sinne veteen vaikka sitten tulisikin singahtamalla samantien takaisin.
Vaan eipä tarvinnut. Keskiviikkoiltana alkoi jo olla huono olo ja ruoka ei maittanut, mikä meikäläisellä suursyömärillä tarkoittaa sitä että viikatemies kolkuttelee ovella. Torstaina olikin sitten jo kuumetta ja niin karmea olo että moido. Meni päivä petissä jaffan voimalla ja jotain pientä leivänkulmaa nakertaessa. Perjantaina päivällä olo oli hivenen parempi mutta perjantai-illasta lauantai-iltaan, noh, sanotaan että paska juttu. Sunnuntai ja maanantai oli kun megalomaanisessa kankkusessa, ja ilman viinan pisaraa, mikä verinen vääryys!
Eilen vasta pääsin vihdoin tekemään jotain liikunnallista ja päätin aloittaa varovasti stadikan altaasta. Ja kas kummaa, ekan kankean puolen kilometrin (mikä on ihan normaalia ettei se pätkä vielä kulje) uinti sujui paremmin kun aikoihin, tais siis sen jälkeen kun vaihdoin ilmanottotekniikan molemminpuoliseksi. Se oli suorastaan nautinnollista! Ilmeisesti pakkotauko - vaikka veikin voimat jokseenkin tehokkaasti - oli myös tarpeellinen hengähdystauko kropalle. Tänään on taas muuta iltaohjelmaa, mutta josko loppuviikon sitten pääsisi taas normaaliin treenirytmiin ja loppuviikosta sitten treenaamaan jo sitä kokovartalokondominkin käyttöä.
Ironista on se, että nyt kun on hieno uusi fillari niin pyöräilyä on ollut varmaan vähemmän kun vuosiin vastaavana ajanjaksona. Maanantaina esim (jos olisin ollut kuosissa) en olisi fillarin selkään uskaltanut, sen verran hurja oli tuuli rantamaisemissa kun ei jaloillaankaan meinannut pysyä tantereessa. Näitä ihme myrskyjä on ollut jokseenkin usein. Ilmastonmuutos? Nyt on vihdoin onneksi myös maasturi raahattu huoltoon eli uudelleenrakennettavaksi varkaan jäljiltä ja kunhan sen saa taas käyttöön niin on übertuulisille/muuten vaan paskakeleille vaihtoehto jolla voi lähteä sitten vaikka keskuspuistoon suojiin sotkemaan.
No, ei ole hommat menneet suunnitelmien mukaan mutta onneksi kuulopuheitten mukaan Kuusijärven viime viikon kisassa oli rento meininki eli eiköhän tämä aloittelija sinne heinäkuun alussa sekaan uskalla, oli treeniä sitten takana miten paljon tai vähän vaan. Ajatus on että kun sen rumban on ensin kerran kokenut niin sitten vasta voi alkaa treenaa kunnolla kun tietää mitä varten treenaa.
Ai niin, bonuksena tuli ilmottaduttua Espoon (puoli)rantamaratonille 20.9. eli näitä tavotteita tässä tulee riittämään pitkin kesää ja syksyä.
keskiviikko 17. kesäkuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Näinhän se on, ei urheilija tervettä päivää näe. Allekirjoittaneella paukahti selkä kolme viikkoa ennen kauden pää-eventtiä. Onneksi vasta silloin, eikä aiemmin eikä myöhemmin. Sitten on vain luotettava niihin tunteihin, jotka on tehty pk-kaudella räntäsateessa tippa nenänpäässä.
VastaaPoistaPakkotauko esti luutavasti esti tehokkaasti yliharjoittelun, joka oli hyvässa vauhdissa (ainakin jos katsoo harjoituspäiväkirjaa). Kun sai tauon jälkeen tuntuman takaisin, niin mäet ovat taas kerran matalampia.
Pyöräongelmiin pätenee myös tuo: parempi nyt kuin kesken kisan/kisa-aamuna. Nyt tekniikkamurheet ovat haitanneet harjoittelua, mutta parempi näin kuin ihmetellä mystisesti tyhjentynyttä kumia pyöräilyosuuden puolimatkassa ilman työkaluja/tarvittavaa osaamista. Vielä ehtii opetella ja hankkia toimivat työkalut.