KESÄ!!!

Mahtavaa, vihdoin on oikea kesä! Tämä maa tuntuu taas vaihteeksi asumiskelpoiselle. Mahtavat kelit on tietysti tehneet sen että sisätreeni ei nappaa sitten millään eli nyt on hikoiltu vaan ulkona.

Viikon ohjelma: ma lepo, ti pyöräily Mr B:llä 20 km + juoksu 5 km, ke uinti pari kilsaa stadikalla, to pyöräily 26 km maasturilla ja tänään fillarilla uimaan, saas nähdä josko pyöräyttäis kunnon fillarilenkin vielä siihen perään. Aika lailla on treenit jääneet vajaaksi suunitelmasta, mutta matkan varrella olen pohtinut tätä projektia (paljon) ja tullut siihen tulokseen että sosiaalisen elämän kustannuksella en tavoitteeseen tähtää. Tehdään hyvin ja tosissaan se mikä tehdään mutta välillä ollaan enemmän Ellun kana -osastoa. Ei tässä kuitenkaan mihinkään olympialaisiin olla tähtäämässä.

Mistä päästäänkin sitten siihen että tämän viikon urheilut taitaa olla sitten siinä, nimittäin tänään alkaa jokavuotuinen auringon, mustan, möykän, kavereiden, väljähtäneen muovituoppikaljan ja siinä sivussa myös bändien juhla eli TUSKA! Ensimakua jokavuotiseen Kaisanimenkenttäviikkoon sai jo keskiviikkona Faith No Moren keikalla mikä oli MAHTAVA!!! Raipatirai, palaamme palstoille kunhan Kaisaniemen pölyt on laskeutuneet, seisoskelusta kipeät jalat toipuneet ja kuulo suunnilleen palautunut ennalleen \,,/

Märkäpukuneitsyys meni!

Ja ooh, myös iso mustan veden pelko voitettu!

Viikon treenisaldo: ti uinti about 1500 m, to fillarointia (huolletulla ja ah melkein kuin uudella) maasturilla 20 km ja päälle juosku 5 km (kisamatkoja), pe uinti 1500m ja juhannussauna stadikalla, la maasturifillarointia 30 km ja päälle 5 km juoksu.

Lauantaina olin kylläkin uimakamat repussa menossa stadikalle mielessä jonkun sortin yhdistelmäharjoitus, ehkäpä koko kolmen setti, mutta kun olin fillarin saanut lukittua kaiteeseen (kyllä, myös rengas tällä kertaa lukkoon) ja aloin kaivella repusta kausikorttia niin kas, lahopää olin jättänyt sen kotiin, kuin myös maksuvälineet. Aikani sadateltuani omaa hölmöyttäni tuumasin että mikäs tässä, hyvä keli, hoidetaan sitten ainakin ne kaksi muuta osuutta. Kun kerran olin maasturilla liikkeellä niin päätin polkaista läpi HCR:n reitin, kun kerran oli siinä lähtöpaikalla jo valmiiksi. Varsin mukava reitti myös fillarilla, etenkin keskuspuiston hiekkatiet. Ja siinä matkalla oli tietty mukava muistella juoksun fiiliksiä. Pirun pitkälle vaan lenkki tuntui jostain kumman syystä.

Mutta tänään, ah, treeniviikon ja ehkä joko tähänastisen treenikauden huipentuma: eka uinti avovedessä uudella märkäpuvulla!! Kuusijärvelle pyrähdettiin treenikaverin kanssa ja ajettiin ensin fillarireitti autolla läpi (makeleita ei tällä kertaa otettu matkaan). Selkeä reitti, ehkä jopa minä saatan olla eksymättä sillä matkalla. Ja suoraa nättiä maantietä, sitä tässä on viime aikoina kaivannut kun ei ole ollenkaan hyvään ajotuntumaan päässyt Mr B:llä, keskustassa asujalle maantiepyöräily kun ei ole ihan mutkatonta - tai kanttikivetöntä, liikennevalotonta, ruuhkatonta, lasinsirutonta jne jne. Lähiö-/pikkukaupunkiasukin harraste siis. Ainakin sujuvampi niistä lähtökohdista.

Lajijärjestys ei ollut niin nuukaa tänään eli kun fillarireitti oli tsekattu autolla lähdettiin jolkottelemaan juoksuosuus läpi. Sekin varsin selkeä pätkä, loppu mukavasti järven ympäri. Sitten olikin jännitämäni hetken aika: hiukan hikeä alle saunasta, uikkarit ja kokovartalokondomi päälle ja järveen. Auringonottajat hiukka tuijottelivat kun siinä sinisissä kumipuvuissa lompsimme rinnakkain kun kaksi marjaa... Viikon takaisen Lohjan jääveden jäljiltä olin varautunut siihen että jalkaterät kohmettuu samointein mutta vesihän oli suorastaan mukavan lämpöistä (+15). Alku meni vähän jännittämisen takia hengen haukkomiseksi ja kirkkaan allasveden jälkeen musta järvivesi hirvitti, on aina hirvittänyt. Kun ei tiedä mitä siellä syvyyksissä lymyää... Kun vihdoin sain normirytmistä kiinni ja uskalsin painaa katseen pohjaa (jota ei siis näy mistä en ole varma onko se hyvä vai huono asia) kohti, alkoi uinti tuntua jopa mukavalle, lähes samanlaiselta kuin altaassa. Bonuksena vielä se että puku kannattelee mukavasti ja uinti on jopa helpompaa! Vähän pärsikimistähän se kuitenkin oli, varsinkin kun suuntaa piti aina aika ajoin kurkkia. Yllättävän äkkiä sitä lähti ajautumaan reitiltä ihan muuhun suuntaan kuin kohti poijuja mitkä pitää kiertää. Eihän sillä tänään suurempaa väliä ollut mutta jos kisassa aikoo jotain aikaakin tavoitella niin olisi syytä suunnistaa suht virtaviivaisesti. Nyt n. 750 metrin lenkkiin kaikkine räpiköinteineen, rintauintipätkineen, reitiltä ajautumisineen ja kaverin kanssa sanailuineen meni noin 20 min eli kyllä siitä muutama minuutti pitäisi pois saada kisassa. Jos 15 minuuttiin menisi niin olisin kovasti tyytyväinen ensikertalainen.

Ensi viikon tiistaina olisi jo mahdollisuus kisailla mutta otan sen vielä fiilistelyn ja kaverin huoltamisen kannalta ja pysyn alkuperäisessä suunnitelmassa eli 7.7. vasta ajanotolla. Tämän viikon lajitreenit ja yhdistelmät on osoittaneet että matkat sinällään ei tuota ongelmaa, peruskuntotreeni on tehnyt tehtävänsä, kuin myös tekniikan hiominen etenkin uinnissa. Fillaroinnissa haaste on se, etten vieläkään ole oikein sinut Mr. B:n kanssa, ja häntä tullaan varmasti ainakin vähän säätämään huollon yhteydessä, esim. ohjainkannatin pitäisi saada vielä lyhyemmäksi, toivottavasti löytyy sopiva palikka. Ihan varma en ole jatkuuko suhde vai onko vaan niin että runko esim ei ole mun kummallisille mittasuhteille sopiva. Mutta mistäs tuota tietää ennenkuin aikansa kokeilee.

Seuraavat pari viikkoa sujuu muutamien yhdistelmätreenien merkeissä, mahdollisesti myös parit voimat vielä, eihän tässä enää kummoisia kisaa silmällä pitäen pysty tekemään. Kisahan ei kuitenkaan ole mikään loppu vaan pikemminkin alku, tulee mitattua mikä on kuosi nyt ja mistä voi alkaa sitten parantamaan - jotain kohti.

No jo nyt on

Jaahas, se on taas tovi vierähtänyt sitten viime raapustelun. Tässä välissä on tullut festaroitua, työmatkailtua ja sairastettua, urheilut on siis jääneet vähemmälle :-( Kaukana ollaan kunnianhimoisen treenisuunnitelman käytännön toteutuksesta, indeed.

Edellisviikonloppu meni ihan suunnitellusti kesän festarikauden avajaisten merkeissä Espoon Kivenlahdessa (rai rai!) ja hauskaa oli, joskin myös kylmää ja märkää vaikka fleecet ja goreteksit ja kumisaappaat oli messissä. Saldo: omituinen kurkkukipu josta ei ottanut selvää onko flunssaa vai siitepöly + kylmetys -peräistä.

Maanantaina pitikin sitten singahtaa työreissulle, tosin kovin urheilulliseen ympäristöön eli Lohjan Kisakallioon. Siellä viikon liikuntasaldoksi tuli ma tunnin rivakka kävely metsässä + punttitreeni, ti puolen ja tunnin kävelylenkit, ke tunnin kävelylenkki. Maisemat metsässä oli kyllä hienot. Tiistaina leikin urheilutoimittajaa haastattelemalla olympiamitalisteja Sanna Steniä ja Minna Niemistä + valmentajaansa Ilonaa & tiimiläistä Ullaa. Ulla ja Ilona vetivätkin sitten porukallemme mukavan kirkkkovenekisan Lohjanjärven selällä josta itse en kyllä päässyt nauttimaan koska toimin järjestävänä seurana. Mutta hauskaa oli, kylmästä ja sateesta huolimatta. Märkäpuku oli pakattu mukaan mutta keskiviikkona kun saunasta kävi heittämässä talviturkin järveen tuli todettua että ehei, en kyllä lähde sinne jääveteen vielä treenaamaan, hyvä ettei jalat jäätyny sillä muutaman sekunnin pikavisiitillä. Pitänee kesän (jos semmonen siis tänä vuonna tulee) jälkeen jatkaa ulkovesissä plutaamista syksyyn (talveen?) jotta vilukissa tottuisi näihin arktisiin vesistöihin, ens kesän, eli 2010 triatlooneja silmällä pitäen. No, mielessä kävi kuitenkin että josko sitä ehkä sitten torstaina koittaisi sitä märkäpukua, edes sen verran että menee sinne veteen vaikka sitten tulisikin singahtamalla samantien takaisin.

Vaan eipä tarvinnut. Keskiviikkoiltana alkoi jo olla huono olo ja ruoka ei maittanut, mikä meikäläisellä suursyömärillä tarkoittaa sitä että viikatemies kolkuttelee ovella. Torstaina olikin sitten jo kuumetta ja niin karmea olo että moido. Meni päivä petissä jaffan voimalla ja jotain pientä leivänkulmaa nakertaessa. Perjantaina päivällä olo oli hivenen parempi mutta perjantai-illasta lauantai-iltaan, noh, sanotaan että paska juttu. Sunnuntai ja maanantai oli kun megalomaanisessa kankkusessa, ja ilman viinan pisaraa, mikä verinen vääryys!

Eilen vasta pääsin vihdoin tekemään jotain liikunnallista ja päätin aloittaa varovasti stadikan altaasta. Ja kas kummaa, ekan kankean puolen kilometrin (mikä on ihan normaalia ettei se pätkä vielä kulje) uinti sujui paremmin kun aikoihin, tais siis sen jälkeen kun vaihdoin ilmanottotekniikan molemminpuoliseksi. Se oli suorastaan nautinnollista! Ilmeisesti pakkotauko - vaikka veikin voimat jokseenkin tehokkaasti - oli myös tarpeellinen hengähdystauko kropalle. Tänään on taas muuta iltaohjelmaa, mutta josko loppuviikon sitten pääsisi taas normaaliin treenirytmiin ja loppuviikosta sitten treenaamaan jo sitä kokovartalokondominkin käyttöä.

Ironista on se, että nyt kun on hieno uusi fillari niin pyöräilyä on ollut varmaan vähemmän kun vuosiin vastaavana ajanjaksona. Maanantaina esim (jos olisin ollut kuosissa) en olisi fillarin selkään uskaltanut, sen verran hurja oli tuuli rantamaisemissa kun ei jaloillaankaan meinannut pysyä tantereessa. Näitä ihme myrskyjä on ollut jokseenkin usein. Ilmastonmuutos? Nyt on vihdoin onneksi myös maasturi raahattu huoltoon eli uudelleenrakennettavaksi varkaan jäljiltä ja kunhan sen saa taas käyttöön niin on übertuulisille/muuten vaan paskakeleille vaihtoehto jolla voi lähteä sitten vaikka keskuspuistoon suojiin sotkemaan.

No, ei ole hommat menneet suunnitelmien mukaan mutta onneksi kuulopuheitten mukaan Kuusijärven viime viikon kisassa oli rento meininki eli eiköhän tämä aloittelija sinne heinäkuun alussa sekaan uskalla, oli treeniä sitten takana miten paljon tai vähän vaan. Ajatus on että kun sen rumban on ensin kerran kokenut niin sitten vasta voi alkaa treenaa kunnolla kun tietää mitä varten treenaa.

Ai niin, bonuksena tuli ilmottaduttua Espoon (puoli)rantamaratonille 20.9. eli näitä tavotteita tässä tulee riittämään pitkin kesää ja syksyä.

Kesä tuli, kesä meni

Mitäs tässä onkaan tapahtunut sitten pyörähankaluuksien....hmm, vähän lisää pyörähankaluuksia.Kun sain renkaan vaihd(at)ettua niin seuraavana mahdollisena päivänä (olisko ollu vasta seuraavalla viikolla) lähdin intoa puhkuen liikkeelle - ja vaihteet ei pysy päällä eli automaattivaihteiseksi oli tsygä muuttunut. Muuten ihan jees mutta esim ylämäessä kohtuullisen vaarallista. Ja kädetön kun olen niin päätin sitten kiikuttaa mankelin seuraavana aamuna sinne mistä se on tullutkin eli myyjälle tsekattavaksi. No eihän siinä ollut muuta kun pieni vaihdevaijerin säätö tarpeen mutta kun ei osaa niin ei osaa - vielä. Nyt (kiitos hyvien linkkien aka fillarinhuoltoa for dummies) päätin joka kerta kun joku ongelma tulee yrittää ensin ite ratkaista ennenkun nöyrryn ammattilaisten pakeille. Toisaalta näinä aikoina on ilo pitää kansantaloutta pystyssä ostamalla paaaljon kaikenlaisia huolto- yms palveluita.

Tämä huoltoepisodi tapahtui keskiviikkona ja seuraava lenkki oli ohjelmassa sunnuntaina. Ilma mitä mahtavin mutta hankaluuksien riivamana pieni epäilys mielessä lähdin ajelulle, 2,5 tunnin lenkki tavoitteena. Huristelin itään päämääränä Playa del Vuosaari eli Aurinkolahti ja melkein perille pääsinkin ongelmitta. Tein sen virheen että ajelin pienen pätkän hiekkakävelytietä (nättiä hienoa tiiviiksi tallaantunutta hiekkaa) ja puf, takarengas tyhjä. Mut ei hätää, mulla kaikki tilpehöörit mukana ja renkaanvaihtovideo katottuna muistin virkistykseksi ja ei muuta kun hommiin. Hankalin osuus operaatiosta oli saada päällirenkaan viimeset sentit takasin vanteen sisään mutta sekin onnistui ilman sormien telomista tms. Mutta sitten tuli tenkkapoo. En meinaan saanut ilmaa renkaaseen mukana kulkevalla pikkupumpullani, en sitten millään ilveellä. Siinä 30 asteen helteessä hikoilin ja puhisin ja koitin laittaa venttiiliä enemmän auki ja enemmän kiinni ja mikään ei auttanut. Lopulta ei auttanut kun nöyrtyä ja lähteä tallaamaan metroasemalle. Matkall bongasin vielä lainaksi yhdeltä pyöräilijältä pumppua (samanlainen kuin omani) koska tuumasin että jos siinä mun vehkeessä on jotain vikaa. Mutta ei menny ilmat sisään lainapumpullakaan. Eli metroon, huoh. Onneks olin ottanut matkakortin mukaan kun sattu tarkastajatkin paikalle. Sehan se vasta olis kruunannut päivän jos ois rävähtänyt tarkastusmaksu kaupan päälle.

Kotona pumppasin kunnon jalkapumpulla ilmat uuteen sisärenkaaseen - täysin ongelmitta. Eli joku siinä pikkupumpussa mättää. Ja tsekkasin vielä niin pieni nätti reikä siinä edellisessä sisärenkaassa oli eli opeetus: älä aja METRIÄKÄÄN hiekkatiellä. Päällirenkaassa kun ei missään näkynyt mitään jälkeäkään. Vai olisko sitten joku lasinsirupiikki ollut jossain vaanimassa, tai no, niitähän on pyörätiet väärällään. Mistä tulikin mieleen että bissemäyräkoirat on perkeleestä.

Eilen sitten vihdoin pääsin tekemään fillarointia sisältävän harjoituksen ilman mitään ongelmia, halleluja! Selkä ei kyllä edelleenkään oikein tuntia pitemmästä lenkistä tykkää, sen verran ne perusviat siellä haittaa. Treeni oli ohjelman mukainen tunti pyöräilyä + puolen tunnin juoksu + punttitreeni. Aika hevi setti, täytyy sanoa. Muutoin on tullut mentyä kutakuinkin ohjelman mukaisesti, mm. uusia uinti"thrillejä" eli vähän erilaista treenausta joka kerta. Uintitekniikka tuntuu kyllä paranevan kerta kerralta eli jos fillarointi on ollut takkusta niin jossain toisella alueella sitten vähän paremmin. Juoksut ja puntit on menneet ongelmitta, mitä nyt juostessa syke edelleen tahtoo nousta vähän turhan korkealle.

Viikonloppuna on odotettavissa festarointia (näemmä parin päivän helteen jälkeen taas mukavassa hädin tuskin plussalla ja sataa -säässä) ja seuraavalla viikolla työmatkailua eli nyt pitää taas vähän ohjelmaa soveltaa. Saas nähdä pääsiskö sitä piakkoin jo treenaamaan avoveteen märkäpuvun kanssa - siitä tuleekin varmaan jokseenkin huvittavaa puuhaa, ei mulle mutta niille jotka sattuu räpiköinnin näkemään.