Takapakki. Taas.

Urheilija ei tervettä päivää näe. MOT. Maanantaina sain paikan intervalli-spinninngtunnilta (ent. extreme) ja sehän oli taas settiä. Lujaa mentiin, ohjaajan sanoin "tässähän ei siis ole mitään järkeä" eli ei intervalleista tietoakaan, täysillä alusta loppuun. Se palveli kyllä vallan mainiosti viikon yhden vauhtikestävyystreenin tarpeita. Tunnilta poistuin siis varsin tyytyävisenä.

Tiistaina oli voimatreenin vuoro, mutta sen aikana sattui jotain, koska treenin jälkeen olkapäätä juimi ikävästi. Keskiviikon huilasin ja eilen torstaina oli taas voimailun vuoro (vaikka väsytti aivan tolkuttomasti, jopa niin että oli pahoinvoiva olo). Treeni menikin ihan ok, mutta sen jälkeen olkapää oli taas astetta huonompi. Kylmägeeliä ja särkyvoidetta on laiteltu, mutta damn, ei auta. Se on pakkolepo edessä. Lienee joku pieni revähtymä tms lihaksessa ja sen paranemiseen tuskin on oikotietä. Lenkille menoa tänään vielä harkitsen mutta ei se olkapää siinäkään kyllä lepää. Ja kelikin on aika HC: jäätä ja sen päällä pakkaslunta -> tapaturmaosasto kutsuu helposti.

Noh, tuskin tämä projekti tähän kaatuu, aikaahan tuonne elo-syyskuulle vielä on ja pohjan rakennus on hyvällä mallilla. Ja sikäli tämä pakkoloma treenauksesta tulee hyvään saumaan, koska nyt viikonloppuna on hevimetalliohjelmaa Helsingin Kaapelitehtaalla http://www.fme.fi/ , ja se taas omana urhielulajinaan saattaa viedä parikin päivää. Sekin harrastus kun pitää ottaa perusteellisesti, ankaran treenin jälkeistä lepoa unohtamatta... Rock \,,/