Välitavoite hoidettu eli Helsinki City Run, elämäni eka puolimaraton juostu! Ja täytyy sanoa että hyvin meni ja mukavaa oli! Aika (netto) 2:24. ja taltiointi retkestä kuunneltuine biiseineen löytyy tietty Nokia SportsTrackerista (nimellä rpt).
Viikon valmistelut meni reistailevaa selkää elvyttäessä, pastaa ja karkkia mussuttaessa, urheilujuomaa varovasti maistellessa ja pari kevyttä vetoharjotusta tehdessä, treeniohjelmanmukaisesti. Untakin riitti ihme kyllä normaalia enemmän eli kisa-aamuna olo oli jokseenkin luottavainen. Keli nyt ei ollut mikään unelma: +10, vettä ripsutteli ja tuuli niin että tukka meinas lähteä päästä, mutta eipähän ollut lämpöhalvauksen vaaraa.
Numerolla 7504 lähtö oli kolmannessa ryhmässä klo 15:20 ja kaverin kanssa lähdettiin ensin yhtä matkaa. Suht pian hää kuitenkin hilpasi edelle ja päätin pitää omasta suunnitellusta musarytmistä kiinni. Syke kihahti heti alussa sataan viiteenkymppiin eli VK-alueen puolivaiheille, ja PK-puolelle se ei sitten reissun ainana montaa kertaa laskenut. Jännityksellä oli varmaan osuutta asiaan koska tahti oli alussa ihan sama kuin normi PK-lenkeillä. Keskisyke oli loppuviimeksi 156 eli ihan ok. Matkalla ryystiin vettä ja urheilujuomaa joka tankkauspisteellä ja se oli varmaan ihan fiksu veto, niin jaksamisen kuin palautumisenkin kannalta.
Ekat noin 13 kilometriä hiukan epäilytti että mitäköhän tästä tulee kun jos jonkun näköstä mummoa veti ohi vasemmalta ja oikealta. Tuli mieleen että onkohan mun treenaukset meneet ihan persiilleen vai olenko muuten vaan sittenkin kuvitellut kuntoni paremmaksi kuin mitä se on. Jossain 13 kilometrin kohdalla selvisi että epämääräisenä tavoitteena häilyneeseen 2:15 aikaan ei mitenkään pääse, mutta en siitä turhia paineita ottanut. Jatkoin suunnitellusti, musan tempoa ja sykettä seuraten, VK-alueen puolivälissä/alarajoilla pysyen.
Kun matkaa oli jäljellä noin neljä kilsaa (suunnilleen Tilkan kohdalla) musat muuttui vähän tiukemmiksi ja päätin että nyt alkaa loppukiri, koska voimia tuntui riittävän - ja sitten aloin mättää! Ja ah sitä fiilistä kun oli mun vuoro alkaa ohitella muita, myös ylämäissä :-) Kun maaliin oli matkaa reilu kilsa niin iski oikeaan kylkeen klassinen pistos, mutta päätin että loppuun juoksen vaikka kaksin kerroin, NYT ei anneta periksi. Ja niin vaan viimeisessä nousussakin kaupunginpuutarhan kohdalla, just ennen stadionille saapumista paahdoin vasenta kaistaa ohi, samoin kuin vielä viimeisellä sadalla metrillä stadionin sisäpuolella ennen maalia. Siistiä!!!
Tuuletukset ja tiiraamaan että onko huoltojoukot ikuistamassa maaliin tulon (oli, kts. tulos ohessa, mustakamppeinen haahuilija keskellä). Sitten vaan ajanottochipin poisto, mitali kouraan ja keräämään keksiä, jugurttia yms. mitä oli tarjolla ja ryystämään urheilujuomaa ja vettä ja vetämään lämmintä päälle, ilma oli edelleen jokseekin galsa. Niin ja viimeksi vielä nauttimaan huoltojoukkojen tuoma ansaittu kuohujuoma ekan juostun puolikkaan kunniaksi!
Kiitos kaikille kanssajuoksijoille, kannustajille ja järjestäjille, jouheva ja mukava tapahtuma, kyllä kannatti osallistua!
Se tuli jo päätettyä että toinen mokoma pitää vielä tänä vuonna juosta, jotta näkee saisiko sitä aikaa muutamassa kuukaudessa parannettua. Vaikka just nyt ei sille tunnukaan meinaan etureidet on aikast hapoilla ja jumissa huolellisista venytyksistä huolimatta.
Ja huomenna kahden lepopäivän jälkeen alkaa taas normitreenit heinäkuun 7. päivän tavoitetta varten eli tämän viikon ohjelma: ti uinti, ke 60 min pyöräily + 15 min juoksu + voim, to uinti, pe lepo, la voima, su pitkät uinti + pyöräily + juoksu eli pikkuhiljaa koko triathlonsettiin totuttelua.
Viikon valmistelut meni reistailevaa selkää elvyttäessä, pastaa ja karkkia mussuttaessa, urheilujuomaa varovasti maistellessa ja pari kevyttä vetoharjotusta tehdessä, treeniohjelmanmukaisesti. Untakin riitti ihme kyllä normaalia enemmän eli kisa-aamuna olo oli jokseenkin luottavainen. Keli nyt ei ollut mikään unelma: +10, vettä ripsutteli ja tuuli niin että tukka meinas lähteä päästä, mutta eipähän ollut lämpöhalvauksen vaaraa.
Numerolla 7504 lähtö oli kolmannessa ryhmässä klo 15:20 ja kaverin kanssa lähdettiin ensin yhtä matkaa. Suht pian hää kuitenkin hilpasi edelle ja päätin pitää omasta suunnitellusta musarytmistä kiinni. Syke kihahti heti alussa sataan viiteenkymppiin eli VK-alueen puolivaiheille, ja PK-puolelle se ei sitten reissun ainana montaa kertaa laskenut. Jännityksellä oli varmaan osuutta asiaan koska tahti oli alussa ihan sama kuin normi PK-lenkeillä. Keskisyke oli loppuviimeksi 156 eli ihan ok. Matkalla ryystiin vettä ja urheilujuomaa joka tankkauspisteellä ja se oli varmaan ihan fiksu veto, niin jaksamisen kuin palautumisenkin kannalta.
Ekat noin 13 kilometriä hiukan epäilytti että mitäköhän tästä tulee kun jos jonkun näköstä mummoa veti ohi vasemmalta ja oikealta. Tuli mieleen että onkohan mun treenaukset meneet ihan persiilleen vai olenko muuten vaan sittenkin kuvitellut kuntoni paremmaksi kuin mitä se on. Jossain 13 kilometrin kohdalla selvisi että epämääräisenä tavoitteena häilyneeseen 2:15 aikaan ei mitenkään pääse, mutta en siitä turhia paineita ottanut. Jatkoin suunnitellusti, musan tempoa ja sykettä seuraten, VK-alueen puolivälissä/alarajoilla pysyen.
Kun matkaa oli jäljellä noin neljä kilsaa (suunnilleen Tilkan kohdalla) musat muuttui vähän tiukemmiksi ja päätin että nyt alkaa loppukiri, koska voimia tuntui riittävän - ja sitten aloin mättää! Ja ah sitä fiilistä kun oli mun vuoro alkaa ohitella muita, myös ylämäissä :-) Kun maaliin oli matkaa reilu kilsa niin iski oikeaan kylkeen klassinen pistos, mutta päätin että loppuun juoksen vaikka kaksin kerroin, NYT ei anneta periksi. Ja niin vaan viimeisessä nousussakin kaupunginpuutarhan kohdalla, just ennen stadionille saapumista paahdoin vasenta kaistaa ohi, samoin kuin vielä viimeisellä sadalla metrillä stadionin sisäpuolella ennen maalia. Siistiä!!!
Tuuletukset ja tiiraamaan että onko huoltojoukot ikuistamassa maaliin tulon (oli, kts. tulos ohessa, mustakamppeinen haahuilija keskellä). Sitten vaan ajanottochipin poisto, mitali kouraan ja keräämään keksiä, jugurttia yms. mitä oli tarjolla ja ryystämään urheilujuomaa ja vettä ja vetämään lämmintä päälle, ilma oli edelleen jokseekin galsa. Niin ja viimeksi vielä nauttimaan huoltojoukkojen tuoma ansaittu kuohujuoma ekan juostun puolikkaan kunniaksi!
Kiitos kaikille kanssajuoksijoille, kannustajille ja järjestäjille, jouheva ja mukava tapahtuma, kyllä kannatti osallistua!
Se tuli jo päätettyä että toinen mokoma pitää vielä tänä vuonna juosta, jotta näkee saisiko sitä aikaa muutamassa kuukaudessa parannettua. Vaikka just nyt ei sille tunnukaan meinaan etureidet on aikast hapoilla ja jumissa huolellisista venytyksistä huolimatta.
Ja huomenna kahden lepopäivän jälkeen alkaa taas normitreenit heinäkuun 7. päivän tavoitetta varten eli tämän viikon ohjelma: ti uinti, ke 60 min pyöräily + 15 min juoksu + voim, to uinti, pe lepo, la voima, su pitkät uinti + pyöräily + juoksu eli pikkuhiljaa koko triathlonsettiin totuttelua.
Onnittelut ensimmäsen onnistuneen puolimaran johdosta! Kun aloittaa rauhassa, niin selkiä alkaa tulla vastaan loppumatkasta.
VastaaPoistaEi muuten ole ensimmäinen massatapahtumaraportti, jossa osallistuja ihmettelee korkealle karkaavia sykkeitä. Adrenaliini varmaan tekee tepposia.