Olkapäätä (tervettä) kaivatessa

Viikonlopun rokkailut sujui harvinaisen rauhallisesti, ei tullut hiki pintaan rokatessa kun oli kinkereissä niin vaisu meininki. Samalla olkapää sai kaivattua lepoa.

Maanantaina intervellispinning ja oli taas semmonen flow-tila päällä että moido! Sykemittarin lisäksi pitäisi olla joku endorfiini- tms. mittari, olis hauska nähdä miten pilvissä lukemat noin onnistuneen tunnin jälkeen on.

Tiistaina voimailu ja sieltä se taas tuli, olkapääkipu. Tieteellisentäsmällisen analyysin tulos: punnerrukset yläkroppa steppilaudalla ei sovi mun vartalolle. Lihaskipua se ei ole, lienee ennemminkin ollut jonkun jänteen tai nivelen, mitä niitä osia nyt on, muljadus väärille raiteille. Pitää kehittää joku korvaava liike, jottei tästä tule kesto-ongelmaa. Vähän kyllä huolestuttaa eettä joko sitä on taas yks paikka kropassa joka alkaa siirtyä eläkkeelle.

Muuten treeni meni varsin mallikkaasti, jopa kilon suuremmilla painoilla kuin tähän asti. Kilon lisäys kuulostaa naurettavan pienelle, mutta kun ohjelma on varsin rivakkatahtinen ja kaikki liikkeet jokseenkin kokonaisvaltaisia/aerobisia, etenkin keskikroppa tekee paljon töitä, niin kyllä se vaan tuntuu. Myös tuloksissa. Parikin kommenttia on lähiaikoina tullut painon pudotuksesta, siis ei kehotuksena pudottaa vaan että "sää olet laihtunu" (kokonaista 1 kilo kadonnut), mutta ilmeisesti on tapahtunut just se mitä pitääkin eli läski alkaa muuttua lihakseksi. Veden muuttumista viiniksi vielä odotellaan. Painohan on noin muuten sivuseikka, varsinkin kun sen kanssa ei ole eikä ole ollut suurempaa ongelmaa. Tosin helpompihan se on vähän kevyempää kroppaa liikuttaa, eli siitä pudotuksesta nyt haittaakaan ole. Kunhan se on vaan sitä höttöä mikä häviää.

Eilen oli raikkaan talvisen (lue: kuolo meinasi korjata kun oli niin kylmä tuuli) juoksulenkin vuoro. Jos GPS:n lukemiin on uskomista niin lenkin pituus n. 13 km ja tunti 40 min suunnilleen meni aikaa. Alhaisilla sykkeillä jolkottelu vaan on välillä haasteellista, kun musiikki vie mennessään. Oli pakko yksi Mokoman biisi vetästä vähän lujempaa, jäistä maankamaraa uhmaten.

Tänään on taas voimailun vuoro, saas nähdä mitä olkapää sanoo. Sitten koittaakin muutaman päivän liikuntalepo: tytöt lähtee kevätretkelle Hampuriin bändejä ja muita kulttuurikohteita kattelemaan...

Takapakki. Taas.

Urheilija ei tervettä päivää näe. MOT. Maanantaina sain paikan intervalli-spinninngtunnilta (ent. extreme) ja sehän oli taas settiä. Lujaa mentiin, ohjaajan sanoin "tässähän ei siis ole mitään järkeä" eli ei intervalleista tietoakaan, täysillä alusta loppuun. Se palveli kyllä vallan mainiosti viikon yhden vauhtikestävyystreenin tarpeita. Tunnilta poistuin siis varsin tyytyävisenä.

Tiistaina oli voimatreenin vuoro, mutta sen aikana sattui jotain, koska treenin jälkeen olkapäätä juimi ikävästi. Keskiviikon huilasin ja eilen torstaina oli taas voimailun vuoro (vaikka väsytti aivan tolkuttomasti, jopa niin että oli pahoinvoiva olo). Treeni menikin ihan ok, mutta sen jälkeen olkapää oli taas astetta huonompi. Kylmägeeliä ja särkyvoidetta on laiteltu, mutta damn, ei auta. Se on pakkolepo edessä. Lienee joku pieni revähtymä tms lihaksessa ja sen paranemiseen tuskin on oikotietä. Lenkille menoa tänään vielä harkitsen mutta ei se olkapää siinäkään kyllä lepää. Ja kelikin on aika HC: jäätä ja sen päällä pakkaslunta -> tapaturmaosasto kutsuu helposti.

Noh, tuskin tämä projekti tähän kaatuu, aikaahan tuonne elo-syyskuulle vielä on ja pohjan rakennus on hyvällä mallilla. Ja sikäli tämä pakkoloma treenauksesta tulee hyvään saumaan, koska nyt viikonloppuna on hevimetalliohjelmaa Helsingin Kaapelitehtaalla http://www.fme.fi/ , ja se taas omana urhielulajinaan saattaa viedä parikin päivää. Sekin harrastus kun pitää ottaa perusteellisesti, ankaran treenin jälkeistä lepoa unohtamatta... Rock \,,/

Loikka eteenpäin

Tai ei nyt liioitella, ehkä vaan vähän tavallista pitempi askel. Kehitys kehittyy, näköjään portaittain. Kuukauden päivät PK-kautta takana ja välillä käynyt mielessä että näinköhän tämä tästä etenee. Mutta halleluja! Ihme tuli esiin tänä viikonloppuna. Eilisellä uimakeikalla huomasin, että mähän jaksan vaparissa pyörittää käsiä kutakuinkin "pehmeästi", yhtenäisenä liikkeenä, kun tähän asti käsivedot on voimien puutten takia olleet jotenkin nykiviä.Voimaharjoittelu tuottaa tulosta!

Ekat puoli kilometriä oli kyllä taas tervanjuontityyppistä rämpimistä, enimmäkseen ilmeisesti astmaoireitten syytä: kloorihuuruinen kostea halli-ilma: keuhkot ei kiitä. Kilometrin paikkeilla se kuitenkin aina tulee, flow-tilan tyyppinen olotila, jossa tuntuu, että altaassahan jaksais kauhoa ties kuinka pitkään. Maltoin kuitenkin jättää taas vähän vajaaseen pariin kilsaan.

Toinen varsin mukava yllätys oli tämänpäiväinen juoksulenkki. Tuoreen lumen päälle lorotti yön vettä, eli vastassa oli potentiaalinen pääkallokeli. Päätin kuitenkin mennä kokeilemaan onnea, varmasti puhelin mukana että voi sitten soittaa jonkun korjaamaan raadon pois kun on vetänyt lipat, muljauttanut nilkkansa ja kolauttanut päänsä (kallo umpiluuta = tuskin tuntuu missään), mutta keli olikin ihmeen pitävä. Loskaa toki oli niin että puolisen litraa vettä loisku tossuissa jo ekan parinsadan metrin jälkeen, mutta ei haitannu. Ja ihmeitten ihme, puolitoista tuntia PK-sykkeellä meni - tohtiiko sanoa ääneen - helposti. Nilkat ja polvet hiukan juimi, mutta muuten olis hyvin vaikka puoli tuntia voinut vielä jolkotella. Mukavaa!

Spinningin suhteen meinasin tehdä muutoksen ja vaihtaa keskiviikon kahden tunnin setin maanantain intervallituntiin. Keskiviikon tunn(e)illa sykkeet on pysyneet yllättävänkin alhalla (enimmäkseen PK-alueella), eli voisi vaihtaa yhteen kunnon vauhtikestävyysrykäykseen viikossa. Saas nähdä pääseekö tunnille, nyt vielä varasijalla 6, eli valtavan suosittu sekin tunti on, kuten kaikki The Gurun tunnit. Jos ei onnaa niin tulee ehkä lepopäivä ja sitten tiistaina voima ja keskiviikkona se tuttu spinningsetti (ne tunnit on toki myös jo varattu varmuuden vuoksi.

Varsin hyvä fiilis aloittaa seuraava treeniviikko.

Takapakki

Tuli viikon tauko treenaamiseen, joku flunssan tapainen riivasi. Toisaalta kun on taipumusta astmaan kyse saattoi olla myös siitä, että pakkasen ja tyynen sään takia hiukkaspitoisuudet Stadissa ylittivät loppuviikosta raja-arvot selvästi. Pientä esimakua kevään pölykeleistä :-/

Koska mitään kunnon flunssaa ei tullut - osuutta saattaa olla myös reilusti nautituilla kielletyillä aineilla eli astmalääkkeillä - uskaltauduin eilen taas spinningiin. Mietin että pitäisikö varovasti mennä vaan yksi tunti mutta, nääh, kahden tunnin setti vaan! Ja hyvinhän se meni, sykkeet ei kohonneet tavallista enempää, henkeä ei ahdistanut ja muutenkin kelpo setti. Aineenvaihdunnassa ilmeisesti vähän oli jotain häikkää kun normaalisti hikoilee noroina, mutta nyt hädin tuskin sai hien pintaan. Tähän oli varmaan osasyynä kuivahko pakkaskeli, tai toisaalta toinen "perusvaiva" eli omasta tahdosta riippumaton liian vähäinen uni. Tiedä häntä.

Nyt siis taas ruodussa ja tänään voimaharjoittelun vuoro. Viikonlopun kelejä tässä myös jännäilen, olisiko esim. sunnuntain lämpötilan puolesta sopiva juoksulenkille. Ja lämpötilaa suurempi jännäyksen kohde: onko liian liukasta juoksemiselle? Kevyen liikenteen väylät kun näyttää olevan peilijäätä, sekaan on kyllä viskelty soraa, mutta se on uponnut pieniin poteroihinsa ja ilkkuu liukastelijoille sieltä käsin. Ja tähän aikaan vuotta ei enää maks vaivaa hankkia nastalenkkareita, keväthän on ihan just täällä... Optimismia ilmassa.