Vihdoin!

Jahuu, nyt se on tehty eli pikamatkan triathloni suoritettu kokonaan, virallisella ajanotolla!

Perjantaina 7.8. iltapäivällä lähdettiin huristelemaan kohti Kuopiota ja Kuopio Triathlonia. Tiukaksi meinasi mennä mutta ehdittiin perille just vähän vaille kahdeksan illalla ja kisakanslia Scandicissa oli vielä auki ja haettiin sieltä puuhapussit eli numerolaput, ajanottochipit, kisan viralliset uimalakit ja hiukan sponsorisälää. Sitten majoittumaan omalle hotellille ja iltapalalle. Kierreltiin torin ympärystää ja varsin mukava ei-ketju-kuppila löytyikin ja terveellinen pasta-ateria - luonnollisesti viinilasilla höystettynä - oli varsin maittava.

Uni tuli yllättävän hyvin ja aamulla kun kello vähän vaille seitsemän pärähti oli huojentavaa huomata että se olikin vaan unta se case missä heräsin klo 10:11 kun startti on kymmeneltä, phuuh.

Aamupalalla suursyömäriä taisi vähän jänskättää kun ei oikein ruoka meinannut maittaa mutta jotain sitä oli pakko tankata. Sitten vaan kamojen sorttaus, uloskirjaus hotellista ja kisakeskukseen infoon. Infossa olikin tiivis tunnelma kun kuntosarjaan oli ilmottautunut melkein puolitoistasataa innokasta, joista vähintään puolet oli ensikertalaisia. Meikä oli sentään jo toista kertaa mukana, köhöm.

Sitten olikin aika laittaa kamat järjestykseen vaihtopaikalle, kiskoa märkäpuku päälle ja lähteä järveen odottelemaan starttia. Ja järveen pulahtikin mielellään koska sää oli mahtava: lämpöä ilmassa lähemmäs 30 astetta ja vesikin yli 20 eli siellä märkkärin sisäpuolella oli saunamaiset olosuhteet. Pehi ja muut vastaavat kaverit vahvasti läsnä.

Lähtö tapahtui vedestä ja kun summeri törähti niin siellä sitä sitten räpiköitiin Kallaveden lihasopassa. Uimisesta oli tyyli ja tekniikka kaukana kun piti keskittyä siihen että ei huku eikä kolhiinnu siinä ruuhkassa. Pienet on uimahallin ruuhkat tähän verrattuna! Ekan merkkipoijun jälkeen uintiin sai jotain tolkkua ja pääsuoralla se alkoi jo sujua, mutta vauhti oli kyllä hidas. Noin 14 minuutin urakoinnin jälkeen oli taas kuivaa maata jalkojen alla ja siinä vaihtoalueelle kipittäessä piti alkaa jo kiskoa uimalakkia ja -laseja pois ja keskittyä seuraavaan osuuteen. Vaihtoon meni aika paljon aikaa kun piti se märkkäri riisua, kuivata jalat, pukea sukat, pyöräilykengät ja -housut, paita, kypärä ja aurinkolasit ja vielä tankata urheilujuomaa.

Sitten juosten fillaria taluttaen muutama metri kadun varteen, mistä lähti 6,7 kilometrin lenkki mikä kierrettiin kolmeen kertaan. Alku tuli innnosta soikeana vedettyä vähän turhan lujaa ja kun vastassa oli pitkiä loivahkoja ylämäkiä niin sykkeet kihahti heti VK-alueen ylärajalle. Onneksi vastaavasti toiseen suuntaan oli aika paljon alamäkeä niin sai sykkeitä vähän tasattua.Toisen ja kolmannen kierroksen osasi jo mitoittaa paremmin niin että sai alamäissä kaiken irti fillarista. Niin, nyt se fillari toimi kun unelma ja sai mahtavaa vauhdin hurmaa kun voi suljetulla, hyväkuntoisella kadulla päästellä täysillä - ja ohittaakin muutamia tyyppejä. Maht! Bonuksena tunsi itsensä muutenkin ihan oikeaksi urheilijaksi kun kadunvarret olivat täynnä yleisöä ja sai paljon kannustusta osakseen, myös kilpailijoitten kesken tuli puolin ja toisin kannusteltua sopivissa kohdissa.

Fillarilenkin jälkeen taas kurvaus vaihtoalueelle ja kypärä pois, lenkkarit jalkaan, tankkaus ja juoksemaan. Juoksu tapahtui kiertämällä 2,5 kilometrin hiekkapohjainen lenkki kahteen kertaan. Eka lenkki piti mennä suht rauhallisesti, sykkeet oli koko ajan VK-alueen huipussa ja kuumuus teki tehtävänsä. Juoksijaa meni ohi vähän väliä ja tuli mieleen että tämäkö se heikoin osuus itsellä sitten onkin. Toisen kierroksen loppupuolella kun tiesin että hapoille ei mene uskalsin ottaa vajaan kilometrin loppuspurtin ja vielä viimeisellä suoralla ohitin yhden kanssakilpailijattaren ja tulin maalin yhdeksäntenätoista kolmestäkymmenestäkuudesta kisaajasta. Voi sitä fiilistä kun pääsi vihdoin koko homman läpi ja vielä omasta mielestä ihan ok ajalla eli 1:34:35.

Kovin kauaksi aikaa maalialueelle ei voinut jäädä leijumaan koska seuraavat lähdöt pukkasivat päälle, eli kamat kasaan ja suihkuun. Siinä muita lähtöjä katsellessa tuli todettua että vaihdot on ehdottomasti ne mihin kannattaa jatkossa treenaaminen keskittää, muusta niin väliä ;-) Ei maar, ihan oikeasti oli ihan käsittämätöntä miten ne SM-tason tyypit vaihtoi esim. pyöräilystä juoksuun sekunneissa, kun itelle siihen meni varmaan semmoset 5 minuuttia. Pitänee harkita tuota asupolitiikkaa uusiksi mutta toistaiseksi julkisivulautakunta ei taida vielä meikäläisellä semmosta 1-osaista tri-pukua hyväksyä.

Palkintosijoille (kuntosarjassa 1.-6.) ei sentään tällä ajalla päässyt - paitsi että kun kuntosarjalaisten kesken suoritettiin vielä arvontoja niin oni potkaisi ja sain kotiinviemisiksi hienon Puman repun ja oikein Triathlonliiton kihon ojentamana. Kyllä kruunasi päivän!

SM-kisa vielä fiilisteltiin yleisönä kunnes pitikin ennen kotimatkaa vielä käydä murkinalla, ja nyt ei kyllä ollut enää mitään ongelmaa ruokahalun kanssa. Kotimatka sujui hilpeässä olotilassa ja kotona odotti pienimuotoista hippalointia urakan kunniaksi. Kaiken kaikkiaan siis erittäin onnistunut reissu: upea hellesää, hyvä jarjestelyt ja parasta mahdollista kisaseuraa, ensi vuonna ehdottomasti uudestaan Kuopion kisaan.

Nyt kun on tulos saavutettu voi alkaa miettiä miten sitä lähdetään parantamaan. Pari päivää huilia ja sitten alkaa taas normaali treenaus, viikko-ohjelmassa edelleen 4-5 harjoituskertaa joista 2-3 yhdistelmätreenejä. Seuraavat 1,5 kk juoksupainotteisesti koska seuraava etappi on Espoon Rantamaraton (puolikas) 20.9. ja sitten voikin alkaa suunnitella ensi kesän Tri-kisakalenteria, josko sinne Joroisten perusmatkakin mahtuisi mukaan.

Kuopion keikka vahvisti tähänastiset kokemukset, triathlon on mahtava laji!

Se on täytetty!...melkein

Aurinkoiset ja lämpimät terveiset Vantaan Kuusijärven eilisestä HelTri Cup Rykäsystä! Se on nyt sitten kahlattu läpi, mahtavassa kesäsäässä: ilma +13 (noin), vesi +19 ja vettä tuli taivaan täydeltä.

Osallistujat, joita oli muistaakseni 28, kerääntyivät Kuusijärven rantaan pikkuhiljaa ilta kuutta kohti mentäessä. Osa verrytteli vetäisemällä alle yhden uintikierroksen, itse keskityin jännittämiseen. Koska kyseessä ei ole mikään virallinen kilpailu, startti oli hiukan kuuden jälkeen kun kaikki olivat saaneet fillarit parkkeerattua rannan tuntumaan ja märkäpuvut kiskottua päälle. Varusteitten vaihto tapahtui siis siinä ulkosalla puitten katveessa, paitsi me hienohelma-aloittelijat mentiin saunan pukkariin, joka myöehmmin osoittautui huonoksi vaihtoehdoksi. Nimet otettiin ylös ja ajanottoa varten käteen sai tussilla numeron, itsellä se oli 22.

Sitten kaikki veteen ja startti. Uinti lähti kulkemaan aika mukavasti, tosin näkyvyyttä pimeän sateisessa säässä hiukan haittasi tummat uimalasit, keli näytti entistä synkemmälle. Ja vedessähän ei tietty nää mitään. Asetuin noin viimeiseen kolmannekseen porukasta, pääsin uimaan ilman ruuhkahaittoja. Uintilinjan sain tällä kertaa pidettyä hämmästyttävän suorana aina kääntöpoijuja kohden, osa tuntui uivan koko rahalla rantoja viistäen :-) Vasta viimeisellä kolmanneksella kun mentiin jo rannan suuntaisesti sai vähän hahmoa omasta vauhdista ja se vaikutti ihan kohtalaiselle. Kyse oli kuitenkin reitin ekasta osuudesta ja koitin pitää tasaista vauhtia enkä lopussakaan lähtenyt mitään kiriä vetämään. 750 metrin pätkän ajaksi tuli 16:42 mihin olin varsin tyytyväinen!

Sitten kuusen juurelle kiskomaan märkäpukua pois päältä ja vaihtamaan tilalle pyöräilyhousut, hihaton paita (vähemmän vaatetta mikä kastuu), sukat ja pyöräilykengät, hörppy urheilujuomaa ja vettä, kypärä päähän ja kaverin kanssa yhtä matkaa lähdettiin pyörätaipaleelle: kymmenen kilometrin lenkki kierrettävänä kahteen kertaan. Eka kierros meni oikein hyvin, suunnilleen 22 minuuttiin ja toinen olisi mitä ilmeisemmin mennyt kutakuinkin samalla vauhdilla. Mutta. Toista kiekkaa oli ajettu reilu kilometri kun täräytin Lahdentien terväväreunaiseen kuoppaan - jota ei nähnyt koska se oli täynnä vettä - ja PANG, molemmat renkaat paskaksi. Ou jea. Jotenkin ei tullut yllätyksenä, viittaan aikaisempaan rengashistoriaan, mutta siinä kohtaa pääsi muutamakin kirosana ilmoille. Perkele. Mukana oli vaan 1 vararengas ja vaikka olisi ollut 2 en olisi alkanut vaihtaa, koska on niin lyhyestä reitistä kyse ja kahden renkaan vaihto vesisateessa olisi vienyt näillä taidoilla varmaan puoli tuntia. Hölkkäilin siis vaihtopaikalle ja jäin odottamaan kaveria saapuvaksi. Ja jatkoin kiroilua.

Yhdessä sitten lähdettiin viimeiselle eli juoksuosuudelle (5,7 km) ja siihen meni noin 35 minuuttia. Rivakamminkin sen olisi pystynyt menemään, johtuen ainakin osittain siitä että puolet fillariosuudesta jäi ajamatta.

Maaliin tultiin ripirinnan kunniakkaasti viimeisenä ja kokonaisaika kaverilla about 1:40. Uskon vakaasti että olisin päässyt samaan aikaan, jos vaan ystäväni Mr B:n renkaat olisivat tämän ajamisen nautinnon minulle suoneet.

Kello lähenteli kahdeksaa ja tulikin kiire hakea kamat pois saunalta, joka meni kahdeksalta kiinni, eli suihkuun saati saunaan ei ehtinyt. Damn, se oli se eniten odotettu osuus retkessä. Turhaan siis roudattiin kamat saunalle. Märkänä, hikisenä ja viluisena sitten vaan kamat kaverin autoon ja kotio. Kotona piti ensin raivata hiekat, ruohot ja muut ryönät läpimäristä kamoista ennenkuin pääsi itse suihkuun ja lämmitelemään. Aurinkoinen tai edes sateeton keli olis kyllä ollut kiva ylläri, mutta yllättävän vähän siinä suorituksen tiimellyksessä sade tai kylmä haittasi, sen verran sitä ilmeisesti adrenaliinia ja muuta pörräsi elimistössä.

Ja käsittämätöntä kyllä siskon perhe + kavereita jaksoi raahautua kylmään ja sateeseen katsomaan ja kannustamaan, puhumattakaan siipasta joka toimi huoltaja/tavaravahtina vaihtopaikalla. Kiitos! Ja kun nyt kiitoksia alettiin jaella niin iso kiitos myös tietty treenikaverille, treeniseurasta ja kuskauksesta, yksin tämä olis ollut plajon tylsempää. Ja J:lle & T:lle kiitos erittäin arvokkaista fillarivinkeistä, niitä tarvitaan edelleen!

Eli pankaas laittaen vinkkejä KESTÄVISTÄ maantierenkaista, niin sisä- kuin ulko. Michelinit lähtee nyt romukoppaan, for good! Tuota kuoppaepisodia ("snakebite"?)tuskin olis pelastaneet mitkään renkaat, mutta enivei nyt on saatava alle semmoset jyrät mitkä kestää. Vaikka olis sitten vähän raskaammatkin. Muuten Mr B osoittautui toimivaksi "kisa"peliksi, ajoasento oli lopulta aika hyvä enkä ehkä sittenkään vaihda ohjainkannatinta lyhyemmäksi, ainakaan vielä.

Tämän blogin otsikossa olevan kysymysmerkin voi nyt poistaa, ole löytänyt oman lajini ja sehän tämän koko homman tarkoitus olikin, kokeilla josko minusta olisi triathlonistiksi. Kokemusten valossa väittäisin että on. Yksittäisinä lajeina pelkkä uinti, pyöräily tai juoksu ei nappaa mutta yhdistelmä on mitä sopivin. Eilisen vastoinkäymisen jälkeen olisi kova hinku päästä mahdollisimman pian uudestaan kokeilemaan settiä niin, että saisi myös kokonaisajan. Eipä vaan taida 1/8 tapahtumia tänä kesälle enää itselle sopivaan aikaan osua ja perusmatka tulee ohjelmaan vasta ensi kesänä. Siinä siis seuraava pitemmän tähtäimen tavoite. Treenaaminen jatkuu kuten tähän asti, toivottavasti jopa tehokkaammin (eli niin kuin The Guru sen suunnitteli, nythän tässä on viime ajat lipsuiltu) ja kunhan saa vielä tuon fillarimurheenkryynin kuntoon niin avot!

Tämä blogi taitaa päättyä tähän, mutta saatan jatkaa juttua treenaamisesta toisaalla, enimmäkseen omaksi iloksi mutta ainahan se kovasti ilahduttaa jos joku muukin on tarinat lukaissut ja vaivautuu vielä kommentoimaan. Ilmoittelen missä juttu jatkuu.

TriathloNisti kiittää ja kuittaa ja vetäytyy huilimaan hetkeksi.

Aamukampa 2/5

riippuen siitä mitä laskee... Kesälomaan (jihuu!!) 2 päivää ja kisaan 5.

Viikonloppu meni suunnitellun liikuntavapaasti, eli Tuskafestareilla hilluessa. Bändit oli vähän mitä sattuu mutta kavereita näki paljon ja hauskaa oli, pitkän kaavan mukaan aina sunnuntain jatkoklubeja myöten. Maanantai piti vielä hiukan huilailla mutta eilen eli tiistaina käytiin Kuusijärvellä fiilistelemässä reitti läpi. Mentiin vähän väärässä järjestyksessä eli ensin fillariosuus (45 min), sitten juoksu (40 min) ja sokerina pohjalla uinti (18 min).

Vesi oli +23 mutta päätin että käytän märkäpuvun kellutusominaisuudet hyväksi ja vetelen grillimakkarana. Fillarointi oli kaupunkiolosuhteiden kanssa tapelleelle ihan juhlaa kun sai viilettää suoraa maantietä, maht! Selkä vaan ei oikein fillaroinnista pidä, sattui loppumatkasta taas niin että silmiä sumensi. Jonkun verran kivusta saattaisi paljolla harjoittelulla = asentoon totuttelemisella päästä eroon mutta eihän se selän perusvika sieltä mihinkään häviä. Eli aika kaukana on se hetki että alan sadan kilsan lenkkejä tehdä. Juoksu, no se nyt oli semmonen perusjuoksu. Hyvä että reitti tuli kahlattua läpi, nyt tietää mutkat ja kuopat, mäet ja poijut ja hahmotti minkä verran menee aikaa reippaasti mutta kisaamatta etenemällä. Tavoiteaika on koko setille on varmaan jossain 1:40 - 2:00 tunnin välillä. Otetaan tuommonen suurpiirteinen haarukka niin ei tule paineita :-)

Tänään keskiviikkona huilailen ja pieni paniikki koska kurkku on perhanan kipeä ja henki ei oikein kulje. Varuksi kävin doktorilla ja astmalääkkeitä saa ainakin hakea kassillisen lisää, nyt ammutaan kovilla. Kurkkukipu lienee jumalan kosto viikonlopun riekkumisista. Kiitos, viesti meni perille. Jos ei pahempaa sairastumista niin huomenna kevyet uintivedot Stadikalla, perjantaina fillarointi- ja uintiosuuden rauahllinen testaaminen Kuusijärvellä, lauantaina lepo, sunnuntaina kevyet juoksuvedot, maanantaina lepo ja syöpöttelyä ja tiistaina sitten ajanottoon. Kilpailu kuulostaa niin kamalan juhlalliselle.

Äkkiä on hurahtanut tämä puolen vuoden treenijakso, viimeisiä siis viedään ennen päätavoitetta - jonka jälkeen jatkuu treenaus seuraaviin koitoksiin eli ei tässä mitään dramaattista arkiohjelmassa tapahdu. Paitsi että ens viikolla alkaa LOMA!

Seuraavat raportit viimeistään viikon päästä.

KESÄ!!!

Mahtavaa, vihdoin on oikea kesä! Tämä maa tuntuu taas vaihteeksi asumiskelpoiselle. Mahtavat kelit on tietysti tehneet sen että sisätreeni ei nappaa sitten millään eli nyt on hikoiltu vaan ulkona.

Viikon ohjelma: ma lepo, ti pyöräily Mr B:llä 20 km + juoksu 5 km, ke uinti pari kilsaa stadikalla, to pyöräily 26 km maasturilla ja tänään fillarilla uimaan, saas nähdä josko pyöräyttäis kunnon fillarilenkin vielä siihen perään. Aika lailla on treenit jääneet vajaaksi suunitelmasta, mutta matkan varrella olen pohtinut tätä projektia (paljon) ja tullut siihen tulokseen että sosiaalisen elämän kustannuksella en tavoitteeseen tähtää. Tehdään hyvin ja tosissaan se mikä tehdään mutta välillä ollaan enemmän Ellun kana -osastoa. Ei tässä kuitenkaan mihinkään olympialaisiin olla tähtäämässä.

Mistä päästäänkin sitten siihen että tämän viikon urheilut taitaa olla sitten siinä, nimittäin tänään alkaa jokavuotuinen auringon, mustan, möykän, kavereiden, väljähtäneen muovituoppikaljan ja siinä sivussa myös bändien juhla eli TUSKA! Ensimakua jokavuotiseen Kaisanimenkenttäviikkoon sai jo keskiviikkona Faith No Moren keikalla mikä oli MAHTAVA!!! Raipatirai, palaamme palstoille kunhan Kaisaniemen pölyt on laskeutuneet, seisoskelusta kipeät jalat toipuneet ja kuulo suunnilleen palautunut ennalleen \,,/

Märkäpukuneitsyys meni!

Ja ooh, myös iso mustan veden pelko voitettu!

Viikon treenisaldo: ti uinti about 1500 m, to fillarointia (huolletulla ja ah melkein kuin uudella) maasturilla 20 km ja päälle juosku 5 km (kisamatkoja), pe uinti 1500m ja juhannussauna stadikalla, la maasturifillarointia 30 km ja päälle 5 km juoksu.

Lauantaina olin kylläkin uimakamat repussa menossa stadikalle mielessä jonkun sortin yhdistelmäharjoitus, ehkäpä koko kolmen setti, mutta kun olin fillarin saanut lukittua kaiteeseen (kyllä, myös rengas tällä kertaa lukkoon) ja aloin kaivella repusta kausikorttia niin kas, lahopää olin jättänyt sen kotiin, kuin myös maksuvälineet. Aikani sadateltuani omaa hölmöyttäni tuumasin että mikäs tässä, hyvä keli, hoidetaan sitten ainakin ne kaksi muuta osuutta. Kun kerran olin maasturilla liikkeellä niin päätin polkaista läpi HCR:n reitin, kun kerran oli siinä lähtöpaikalla jo valmiiksi. Varsin mukava reitti myös fillarilla, etenkin keskuspuiston hiekkatiet. Ja siinä matkalla oli tietty mukava muistella juoksun fiiliksiä. Pirun pitkälle vaan lenkki tuntui jostain kumman syystä.

Mutta tänään, ah, treeniviikon ja ehkä joko tähänastisen treenikauden huipentuma: eka uinti avovedessä uudella märkäpuvulla!! Kuusijärvelle pyrähdettiin treenikaverin kanssa ja ajettiin ensin fillarireitti autolla läpi (makeleita ei tällä kertaa otettu matkaan). Selkeä reitti, ehkä jopa minä saatan olla eksymättä sillä matkalla. Ja suoraa nättiä maantietä, sitä tässä on viime aikoina kaivannut kun ei ole ollenkaan hyvään ajotuntumaan päässyt Mr B:llä, keskustassa asujalle maantiepyöräily kun ei ole ihan mutkatonta - tai kanttikivetöntä, liikennevalotonta, ruuhkatonta, lasinsirutonta jne jne. Lähiö-/pikkukaupunkiasukin harraste siis. Ainakin sujuvampi niistä lähtökohdista.

Lajijärjestys ei ollut niin nuukaa tänään eli kun fillarireitti oli tsekattu autolla lähdettiin jolkottelemaan juoksuosuus läpi. Sekin varsin selkeä pätkä, loppu mukavasti järven ympäri. Sitten olikin jännitämäni hetken aika: hiukan hikeä alle saunasta, uikkarit ja kokovartalokondomi päälle ja järveen. Auringonottajat hiukka tuijottelivat kun siinä sinisissä kumipuvuissa lompsimme rinnakkain kun kaksi marjaa... Viikon takaisen Lohjan jääveden jäljiltä olin varautunut siihen että jalkaterät kohmettuu samointein mutta vesihän oli suorastaan mukavan lämpöistä (+15). Alku meni vähän jännittämisen takia hengen haukkomiseksi ja kirkkaan allasveden jälkeen musta järvivesi hirvitti, on aina hirvittänyt. Kun ei tiedä mitä siellä syvyyksissä lymyää... Kun vihdoin sain normirytmistä kiinni ja uskalsin painaa katseen pohjaa (jota ei siis näy mistä en ole varma onko se hyvä vai huono asia) kohti, alkoi uinti tuntua jopa mukavalle, lähes samanlaiselta kuin altaassa. Bonuksena vielä se että puku kannattelee mukavasti ja uinti on jopa helpompaa! Vähän pärsikimistähän se kuitenkin oli, varsinkin kun suuntaa piti aina aika ajoin kurkkia. Yllättävän äkkiä sitä lähti ajautumaan reitiltä ihan muuhun suuntaan kuin kohti poijuja mitkä pitää kiertää. Eihän sillä tänään suurempaa väliä ollut mutta jos kisassa aikoo jotain aikaakin tavoitella niin olisi syytä suunnistaa suht virtaviivaisesti. Nyt n. 750 metrin lenkkiin kaikkine räpiköinteineen, rintauintipätkineen, reitiltä ajautumisineen ja kaverin kanssa sanailuineen meni noin 20 min eli kyllä siitä muutama minuutti pitäisi pois saada kisassa. Jos 15 minuuttiin menisi niin olisin kovasti tyytyväinen ensikertalainen.

Ensi viikon tiistaina olisi jo mahdollisuus kisailla mutta otan sen vielä fiilistelyn ja kaverin huoltamisen kannalta ja pysyn alkuperäisessä suunnitelmassa eli 7.7. vasta ajanotolla. Tämän viikon lajitreenit ja yhdistelmät on osoittaneet että matkat sinällään ei tuota ongelmaa, peruskuntotreeni on tehnyt tehtävänsä, kuin myös tekniikan hiominen etenkin uinnissa. Fillaroinnissa haaste on se, etten vieläkään ole oikein sinut Mr. B:n kanssa, ja häntä tullaan varmasti ainakin vähän säätämään huollon yhteydessä, esim. ohjainkannatin pitäisi saada vielä lyhyemmäksi, toivottavasti löytyy sopiva palikka. Ihan varma en ole jatkuuko suhde vai onko vaan niin että runko esim ei ole mun kummallisille mittasuhteille sopiva. Mutta mistäs tuota tietää ennenkuin aikansa kokeilee.

Seuraavat pari viikkoa sujuu muutamien yhdistelmätreenien merkeissä, mahdollisesti myös parit voimat vielä, eihän tässä enää kummoisia kisaa silmällä pitäen pysty tekemään. Kisahan ei kuitenkaan ole mikään loppu vaan pikemminkin alku, tulee mitattua mikä on kuosi nyt ja mistä voi alkaa sitten parantamaan - jotain kohti.

No jo nyt on

Jaahas, se on taas tovi vierähtänyt sitten viime raapustelun. Tässä välissä on tullut festaroitua, työmatkailtua ja sairastettua, urheilut on siis jääneet vähemmälle :-( Kaukana ollaan kunnianhimoisen treenisuunnitelman käytännön toteutuksesta, indeed.

Edellisviikonloppu meni ihan suunnitellusti kesän festarikauden avajaisten merkeissä Espoon Kivenlahdessa (rai rai!) ja hauskaa oli, joskin myös kylmää ja märkää vaikka fleecet ja goreteksit ja kumisaappaat oli messissä. Saldo: omituinen kurkkukipu josta ei ottanut selvää onko flunssaa vai siitepöly + kylmetys -peräistä.

Maanantaina pitikin sitten singahtaa työreissulle, tosin kovin urheilulliseen ympäristöön eli Lohjan Kisakallioon. Siellä viikon liikuntasaldoksi tuli ma tunnin rivakka kävely metsässä + punttitreeni, ti puolen ja tunnin kävelylenkit, ke tunnin kävelylenkki. Maisemat metsässä oli kyllä hienot. Tiistaina leikin urheilutoimittajaa haastattelemalla olympiamitalisteja Sanna Steniä ja Minna Niemistä + valmentajaansa Ilonaa & tiimiläistä Ullaa. Ulla ja Ilona vetivätkin sitten porukallemme mukavan kirkkkovenekisan Lohjanjärven selällä josta itse en kyllä päässyt nauttimaan koska toimin järjestävänä seurana. Mutta hauskaa oli, kylmästä ja sateesta huolimatta. Märkäpuku oli pakattu mukaan mutta keskiviikkona kun saunasta kävi heittämässä talviturkin järveen tuli todettua että ehei, en kyllä lähde sinne jääveteen vielä treenaamaan, hyvä ettei jalat jäätyny sillä muutaman sekunnin pikavisiitillä. Pitänee kesän (jos semmonen siis tänä vuonna tulee) jälkeen jatkaa ulkovesissä plutaamista syksyyn (talveen?) jotta vilukissa tottuisi näihin arktisiin vesistöihin, ens kesän, eli 2010 triatlooneja silmällä pitäen. No, mielessä kävi kuitenkin että josko sitä ehkä sitten torstaina koittaisi sitä märkäpukua, edes sen verran että menee sinne veteen vaikka sitten tulisikin singahtamalla samantien takaisin.

Vaan eipä tarvinnut. Keskiviikkoiltana alkoi jo olla huono olo ja ruoka ei maittanut, mikä meikäläisellä suursyömärillä tarkoittaa sitä että viikatemies kolkuttelee ovella. Torstaina olikin sitten jo kuumetta ja niin karmea olo että moido. Meni päivä petissä jaffan voimalla ja jotain pientä leivänkulmaa nakertaessa. Perjantaina päivällä olo oli hivenen parempi mutta perjantai-illasta lauantai-iltaan, noh, sanotaan että paska juttu. Sunnuntai ja maanantai oli kun megalomaanisessa kankkusessa, ja ilman viinan pisaraa, mikä verinen vääryys!

Eilen vasta pääsin vihdoin tekemään jotain liikunnallista ja päätin aloittaa varovasti stadikan altaasta. Ja kas kummaa, ekan kankean puolen kilometrin (mikä on ihan normaalia ettei se pätkä vielä kulje) uinti sujui paremmin kun aikoihin, tais siis sen jälkeen kun vaihdoin ilmanottotekniikan molemminpuoliseksi. Se oli suorastaan nautinnollista! Ilmeisesti pakkotauko - vaikka veikin voimat jokseenkin tehokkaasti - oli myös tarpeellinen hengähdystauko kropalle. Tänään on taas muuta iltaohjelmaa, mutta josko loppuviikon sitten pääsisi taas normaaliin treenirytmiin ja loppuviikosta sitten treenaamaan jo sitä kokovartalokondominkin käyttöä.

Ironista on se, että nyt kun on hieno uusi fillari niin pyöräilyä on ollut varmaan vähemmän kun vuosiin vastaavana ajanjaksona. Maanantaina esim (jos olisin ollut kuosissa) en olisi fillarin selkään uskaltanut, sen verran hurja oli tuuli rantamaisemissa kun ei jaloillaankaan meinannut pysyä tantereessa. Näitä ihme myrskyjä on ollut jokseenkin usein. Ilmastonmuutos? Nyt on vihdoin onneksi myös maasturi raahattu huoltoon eli uudelleenrakennettavaksi varkaan jäljiltä ja kunhan sen saa taas käyttöön niin on übertuulisille/muuten vaan paskakeleille vaihtoehto jolla voi lähteä sitten vaikka keskuspuistoon suojiin sotkemaan.

No, ei ole hommat menneet suunnitelmien mukaan mutta onneksi kuulopuheitten mukaan Kuusijärven viime viikon kisassa oli rento meininki eli eiköhän tämä aloittelija sinne heinäkuun alussa sekaan uskalla, oli treeniä sitten takana miten paljon tai vähän vaan. Ajatus on että kun sen rumban on ensin kerran kokenut niin sitten vasta voi alkaa treenaa kunnolla kun tietää mitä varten treenaa.

Ai niin, bonuksena tuli ilmottaduttua Espoon (puoli)rantamaratonille 20.9. eli näitä tavotteita tässä tulee riittämään pitkin kesää ja syksyä.

Kesä tuli, kesä meni

Mitäs tässä onkaan tapahtunut sitten pyörähankaluuksien....hmm, vähän lisää pyörähankaluuksia.Kun sain renkaan vaihd(at)ettua niin seuraavana mahdollisena päivänä (olisko ollu vasta seuraavalla viikolla) lähdin intoa puhkuen liikkeelle - ja vaihteet ei pysy päällä eli automaattivaihteiseksi oli tsygä muuttunut. Muuten ihan jees mutta esim ylämäessä kohtuullisen vaarallista. Ja kädetön kun olen niin päätin sitten kiikuttaa mankelin seuraavana aamuna sinne mistä se on tullutkin eli myyjälle tsekattavaksi. No eihän siinä ollut muuta kun pieni vaihdevaijerin säätö tarpeen mutta kun ei osaa niin ei osaa - vielä. Nyt (kiitos hyvien linkkien aka fillarinhuoltoa for dummies) päätin joka kerta kun joku ongelma tulee yrittää ensin ite ratkaista ennenkun nöyrryn ammattilaisten pakeille. Toisaalta näinä aikoina on ilo pitää kansantaloutta pystyssä ostamalla paaaljon kaikenlaisia huolto- yms palveluita.

Tämä huoltoepisodi tapahtui keskiviikkona ja seuraava lenkki oli ohjelmassa sunnuntaina. Ilma mitä mahtavin mutta hankaluuksien riivamana pieni epäilys mielessä lähdin ajelulle, 2,5 tunnin lenkki tavoitteena. Huristelin itään päämääränä Playa del Vuosaari eli Aurinkolahti ja melkein perille pääsinkin ongelmitta. Tein sen virheen että ajelin pienen pätkän hiekkakävelytietä (nättiä hienoa tiiviiksi tallaantunutta hiekkaa) ja puf, takarengas tyhjä. Mut ei hätää, mulla kaikki tilpehöörit mukana ja renkaanvaihtovideo katottuna muistin virkistykseksi ja ei muuta kun hommiin. Hankalin osuus operaatiosta oli saada päällirenkaan viimeset sentit takasin vanteen sisään mutta sekin onnistui ilman sormien telomista tms. Mutta sitten tuli tenkkapoo. En meinaan saanut ilmaa renkaaseen mukana kulkevalla pikkupumpullani, en sitten millään ilveellä. Siinä 30 asteen helteessä hikoilin ja puhisin ja koitin laittaa venttiiliä enemmän auki ja enemmän kiinni ja mikään ei auttanut. Lopulta ei auttanut kun nöyrtyä ja lähteä tallaamaan metroasemalle. Matkall bongasin vielä lainaksi yhdeltä pyöräilijältä pumppua (samanlainen kuin omani) koska tuumasin että jos siinä mun vehkeessä on jotain vikaa. Mutta ei menny ilmat sisään lainapumpullakaan. Eli metroon, huoh. Onneks olin ottanut matkakortin mukaan kun sattu tarkastajatkin paikalle. Sehan se vasta olis kruunannut päivän jos ois rävähtänyt tarkastusmaksu kaupan päälle.

Kotona pumppasin kunnon jalkapumpulla ilmat uuteen sisärenkaaseen - täysin ongelmitta. Eli joku siinä pikkupumpussa mättää. Ja tsekkasin vielä niin pieni nätti reikä siinä edellisessä sisärenkaassa oli eli opeetus: älä aja METRIÄKÄÄN hiekkatiellä. Päällirenkaassa kun ei missään näkynyt mitään jälkeäkään. Vai olisko sitten joku lasinsirupiikki ollut jossain vaanimassa, tai no, niitähän on pyörätiet väärällään. Mistä tulikin mieleen että bissemäyräkoirat on perkeleestä.

Eilen sitten vihdoin pääsin tekemään fillarointia sisältävän harjoituksen ilman mitään ongelmia, halleluja! Selkä ei kyllä edelleenkään oikein tuntia pitemmästä lenkistä tykkää, sen verran ne perusviat siellä haittaa. Treeni oli ohjelman mukainen tunti pyöräilyä + puolen tunnin juoksu + punttitreeni. Aika hevi setti, täytyy sanoa. Muutoin on tullut mentyä kutakuinkin ohjelman mukaisesti, mm. uusia uinti"thrillejä" eli vähän erilaista treenausta joka kerta. Uintitekniikka tuntuu kyllä paranevan kerta kerralta eli jos fillarointi on ollut takkusta niin jossain toisella alueella sitten vähän paremmin. Juoksut ja puntit on menneet ongelmitta, mitä nyt juostessa syke edelleen tahtoo nousta vähän turhan korkealle.

Viikonloppuna on odotettavissa festarointia (näemmä parin päivän helteen jälkeen taas mukavassa hädin tuskin plussalla ja sataa -säässä) ja seuraavalla viikolla työmatkailua eli nyt pitää taas vähän ohjelmaa soveltaa. Saas nähdä pääsiskö sitä piakkoin jo treenaamaan avoveteen märkäpuvun kanssa - siitä tuleekin varmaan jokseenkin huvittavaa puuhaa, ei mulle mutta niille jotka sattuu räpiköinnin näkemään.